Pehmeimpiä tarinoita

Joulukuun 12.

Oli retkipäivä ja Muppe oli niin innoissaan. Emäntä oli luvannut, että menisivät isoon kauppakeskukseen tänään. Muppe oli innoissaan kahdenkeskisestä ajasta emännän kanssa. Toiset pehmot eivät olleet halunneet mukaan ja muu perhekin oli omissa puuhissaan tietysti. Muppe oli jo heti aamusta laittanut tonttulakkinsa päähänsä ja kantoi jo eilen pakkaamansa tavarat keittiön pöydälle pienessä pussukassaan.

Pussukassa Mupella oli kolikko ja yksi keksi evääksi. Kolikon Muppe oli löytänyt ulkoa kesällä. Muppe oli yrittänyt käyttää kolikkoa jo usein, mutta aina emäntä oli pyytänyt Mupen säästävän sen. Nyt Muppe oli kuitenkin juhlallisesti ilmoittanut ottavansa sen mukaansa. Emäntä oli  naureskellut, ettei Mupen 20. sentin kolikolla paljoa saanut ostettua, mutta jos Muppe sen haluaisi käyttää johonkin pieneen, hän voisi maksaa sillä osan ostoksestaan. Muppe ei ymmärtänyt rahasta muutenkaan mitään, mutta kolikko oli niin hieno ja se oli hänen ensimmäisensä. Eihän pieni possu rahaa oikeasti mihinkään tarvinnut. 

Kauppakeskuksen kaupat aukesivat vasta kello 10 ja Muppe oli jo puoli seitsemältä valmiina lähtöön. Se oli syönyt ison aamupalan ja katseli toisten aamutoimia malttamattomana. Muppe oli lähdössä tänään viemään lapsia emännän kanssa, koska ei olisi jaksanut enää odottaa yhtään. Emäntä rauhoitteli sitä sanomalla tulevansa vielä kotiin lasten viennin jälkeen. Possu oli niin malttamaton, että hoputti lapsia aamutoimissaankin. Muppe oli jopa kasannut pikku emännän ulkovaatteet lattialle etukäteen odottamaan. Lapsella ei tosin ollut vielä edes muita vaatteita päällä siinä kohtaa, vaan oli vielä pyjamassaan.

Kun lapset oli viety ja palattu kotiin, tuntui kuin aika olisi madellut eteenpäin. Muppe oli kysynyt lähdöstä jo niin monta kertaa, ja aina emäntä vastasi, ettei vielä ollut aika lähteä. Muppe selasi kauppakeskuksen nettisivuja ja ihaili liikkeitä. Vaatekauppoja, sisustuskauppoja ja vaikka minkälaisia paikkoja. Ja mikä parasta, todella monta ravintolaa. Lounas oli syötävä jossain niistä, hän osaisi kyllä päättää paikanpäällä parhaan. Muppe teki päässään listaa kaikista kaupoista, missä halusi käydä. Kauppoja oli kyllä aivan liikaa muistettavaksi. Sitten Muppe näki jotain hienoa, siellä oli kukkakauppa. Siellä ainakin oli käytävä. Muppe katseli eilen saamaansa kukkaistutusta ja haaveili kukkakaupan tuoksuista. Hän vajosi haaveiluun ja suunnitteluun niin kauaksi aikaa, ettei tajunnut ajan kulua. Yhtäkkiä emäntä ilmoitti heidän lähtevän. 

Kauppakeskuksessa oli todella upeaa, se oli koristeltu jouluksi kauniisti valoilla ja erilaisilla koristeilla. Muppe oli hypännyt emännän laukkuun, jotta voisi ihailla paikkoja laukunsuulta.  Emäntä oli autossa nauranut, että joku varmasti luulee hänen seonneen, kun kulkee pienen pehmopossun kanssa. Muppea se ei haitannut. Ei se oikeasti haitannut emäntääkään, eihän hän todennäköisesti tuntenut toisia ihmisiä kauppakeskuksessa. Väkeä siellä olikin todella paljon. Se vähän yllätti molemmat, olihan aamupäivä. Muppe valitsi lounaaksi sitten vähän paremman hampurilaisravintolan. Sieltä oli tullut paras tuoksu käytävälle. Emäntä etsi yksityisimmän pöydän ja Muppe hyppäsio pöydälle syömään emännän kanssa. Tarjoilija  oli kovin hämmästynyt tullessaan kysymään ruuan maistumisesta, kun huomasi emännän keskustelevan pehmopossulleen pöydässä. Emäntä ja Muppe repesivät nauramaan makeasti. Kauppakeskuksessa meni monta tuntia. Mupen kolikolla ostettiin sitten jouluinen suklaapukki. Kotimatkalla Muppe nukahti autoon onnellisena, tämä päivä oli ollut niin mahtava!