Pehmeimpiä tarinoita

-KAUPASSA OLI MAH-TA-VAA!!! Huusi Muppe innoissaan aamulla kotiin tultuaan. 

Eilen se oli joutunut pettymään pahan kerran, kun ei emäntä suostunut ottamaan sitä kauppareissulleen mukaan. Muka liian isoon kauppaan. Aamulla se oli aloittanut vänkäämään asiasta, joka käänteessä. Emännällä oli taas yksi äänekäs häntä perässään, ja Muppe oli päättänyt käydä kaupassa, eikä aikonut luovuttaa. Olihan emäntä sanonut sille eilen, että katsotaan käyntiä tänään pienessä lähikaupassa. No nyt oli tänään ja sen oli tapahduttava. Kun emäntä oli valmistautunut viemään lapsia kouluun ja päiväkotiin, se oli seissyt eteisessä odottaen anova koiranpentukatse silmillään, ihan niin kuin perheen koirakin. Se oli jopa koittanut neuvotella koiran kanssa, että se kantaisi hänet mukanaan autoon. Mutta anelu oli toiminut, ja emäntä oli ottanut Mupen takkinsa sisään lähtiessään. 

Kun lapset oli pudotettu, ajettiin kaupan pihaan ja emäntä nappasi Mupen mukaansa. Muppe ajatteli tulleensa paratiisiin. Niin paljon ihanaa syötävää ja jo ovella nenään kantautui huumaava uunituoreen pullan tuoksu. Enemmän hedelmiä ja vihanneksia, kun se oli osannut kuvitellakkaan. Isot hyllyt täynnä kaikkea. Muppe pakotti emännän kävelemään joka välin kaupasta, jotta hän näkisi aivan kaiken siellä. 

Emäntä oli suunnitellut keittävänsä riisipuuroa ja lapset halusivat leipoa pipareita kotiin tullessaan. Muppe meni niin hämilleen, ettei muistanut mitä halusi kaupasta alunperin ostaa. Tai nyt se olisi halunnut aivan kaiken, mutta emäntä ei suostunut ostamaan sille kaikkea. Niinpä Muppe osti kasan hedelmiä ja tuoreen leivän, joka tuoksui aivan uskomattoman hyvälle. Leivästä tulisi herkullinen eväs kotimatkalle. Vaikka puuro ja piparitkin kuulostivat aivan jumalaisilta sen mielestä.

 Emäntä nosti kärryyn maidot ja pussin, jossa luki puuroriisi ja pakastimesta otettiin pari piparitaikinaa.

 -Ei tuo näytä riisipuurolta! Muppe sanoi hölmistyneenä. 

-Eihän se vielä olekaan, se täytyy keittää kun pääsemme kotiin, emäntä selitti sille.

-Ai taasko sinä sanot, että minun täytyy odottaa? Muppe ihmetteli kärsimättömänä. 

-Kyllä Muppe, joudut odottamaan, emäntä nauroi sille. 

Muppe oli turhautunut, että kaikki herkullinen ruoka piti aina valmistaa, ennen kuin sitä sai maistaa. 

Kotiin tultuaan Muppe kiipesi hellan viereen odottamaan. Emäntä laittoi ostokset kaappiin ja kaivoi esiin ison kattilan. Kattilaan laitettiin vettä, pussista riisiä ja lopuksi maitoa. Alkuun moni pehmo seurasi vierestä puuron keittoa.

Muppe oli hakenut itselleen kulhonkin kaapista valmiiksi, mutta puuron keitto kesti todella kauan. Aivan liian kauan. Muppe kyllästyi odottamaan, se päätti ottaa pienet nokoset kissan kainalossa ja pyysi emäntää herättämään kun olisi aika syödä. Muutkin kyllästyivät ja lopulta emäntä keitteli puuroa aivan yksin. Puuron valmistuttua pehmot saivat vihdoin maistaa sitä. Päälle ripoteltiin vähän sokeria ja kanelia. Se oli kyllä niin hyvää! Muppe söi niin paljon puuroa, että sen oli vaikea hengittää. Se oli joutunut odottamaan niin kauan sitä, että ahnehti vähän liikaakin. Sotku pöydällä ja Mupessa oli hurja. Emäntä joutui siivouspuuhiin lopuksi ja Muppe joutui pesulle. 

Myöhemmin lapset leipoivat pipareita. Possut olivat löytäneet ison possumuotin ja vaativat saada sellaisen tehdyksi. Muotti oli melkein saman kokoinen kuin he. Taloon laskeutui ihana piparin tuoksu niiden ollessa uunissa ja piparit valmistuivat onneksi nopeasti. Paljon nopeampaa kuin puuron keitto. Possut ihastelivat isoa possupiparia ja päättivät säästää sen. Se oli niin hieno, etteivät halunneet tuhota sitä heti. Pienempiä pipareita syötiin sitten iltapalaksi lasten kanssa. 

Illalla lasten mentyä nukkumaan emäntä hiipi kaapille hakemaan piparin. Iso possupipari ei mahtunut purkkiin, vaan oli nostettu purkin kannen päälle. Emäntä nosti purkkia ja iso possu putosi lattialle. Possupipari hajosi moneen pieneen osaan ja emäntä oli kauhuissaan. Onneksi sitä ei ollut kukaan nähnyt. Emäntä päätti salata asian possuilta, hän voisi huomenna leipoa uuden possupiparin tai koristella sen niin, ettei ratkenneita osia näkyisi. Emäntä nosti sen kaappiin takaisin pienelle lautaselle eri paikkaan ja meni harmistuneena nukkumaan. Toivottavasti pehmot eivät keksineet yöllä etsiä piparia. 

Yöllä emäntä heräsi kauheaan kikatukseen ja nauruun. Ensin hän ajatteli valaiden pitävän taas komediailtaa olohuoneessa. Vitsit olivat niin huonoja toisten mielestä, yleensä vain valaat nauroivat niille. Hetken päästä nauru raikasi taas, ja emäntä päätti nousta käskemään valaita olemaan hiljempaa. Olohuoneessa oli kuitenkin pimeää, eikä valaita ollutkaan siellä. Keittiössä oli kuitenkin valot, sieltä kuului naurua ja hiljaista kuiskintaa. Emäntä löysi possut pöydältä. Heidän keskellään oli valkoinen lautanen ja se pahan onnen possupipari. Mutta, se olikin koristeltu erivärisillä sokerikuorrutteilla. Emännän huomattuaan Muppe ja Pippa nolostuivat. 

-Me pudotettiin se, Pippa selitti surullisena.

-Joo, mut sit me aateltiin laittaa näitä siihen, selitti Muksis vierestä ja osoitti sokerikuorrutetuubeja.

-Sehän on todella hieno! Emäntä kehui possujen aikaan saannosta ja alkoi nauramaan.