Pehmeimpiä tarinoita

Joulukuun 24.

Aatto on vihdoin täällä. Eilen Korvatunturilla oli ollut hurja hälinä ja vilske, kun pehmot olivat vihdoin saapuneet sinne. Muppe oli esitellyt kaikki tutut tontut ja pehmot toisilleen, jopa pukki ja muorikin oli ehtinyt käydä heitä tapaamassa. Korvatunturilla oli suuri kartta seinällä. Taavetti tontulla oli lista pehmojen uusista kodeista ja pehmot olivat etsineet siitä paikkoja,  mihin he olivat matkalla. Peppi Possu lähti Sipooseen pienelle Millalle, Björn sen sijaan oli matkaamassa Australiaan 5-vuotiaalle Michaelille. Riivilöiden uusi koti oli Ruotsissa. siellä Anderssonin sisarukset odottivat uusia pehmoja jouluksi. Ne iloitsivat kovasti saadessaan kuulla, että saisivat jatkaa yhteiseloaan vielä tulevaisuudessakin. Riivilöt lupasivat totella ja käyttäytyä kunnolla. Taavetilla oli Popi Possulle salaista asiaa. Taavetti vei Popin sivuun ja kuiskutteli Popin kanssa jotain. Possu näytti niin tyytyväiseltä ja selvästi salainen tieto hänen uudesta kodistaan, oli ollut mieluinen. Muppe arveli sen pääsevän asumaan pienelle prinssille tai presidentin lapselle, se voisi olla salattava tieto.

 Mupen onneksi Korvatunturilla oli paljon lunta ja pehmot ehtivät rakentamaan ison lumiukon ja leikkimään lumisotaakin, ennen kuin Joulumuori pyysi pehmoja ruokasaliin liittymään päivälliselle. Niin paljon ruokaa kukaan heistä ei ollut ennen nähnyt. Iso sali oli ollut täynnä porukkaa. Korvatunturin päivällisellä oli ihana tunnelma ja ruoka oli todella hyvää. Jopa pukin poroille oli oma paikka, omat eväät ja herkut. Muppe oli jo viime vuonna nähnyt tämän, mutta toiset pehmot olivat haltioissaan näystä ja menoista. Päivällisen jälkeen tontut lastasivat reen täyteen lahjoja ja pehmot siirtyivät taikasäkkiin takaisin. Säkin huone oli jo lähes täynnä lahjapakkauksia ja pusseja. Hälinää oli niin paljon, että siinä meinasi jäädä jalkoihin, jos seisoi väärässä kohtaa. Tontut olivat selvästi harjoitelleet säkin pakkausta, ne tiesivät tasan mihin lahjat laitettiin ja pehmot saattoivat vain ihailla heidän toimintaansa. Pehmoille oli myös oma paikka ja he saisivat hypätä lahjalaatikoihinsa vasta perillä. Säkkiin oli liittynyt myös tonttujen aiemmin hakemat pehmot ja Muppe esitteli niitä toisilleen ylpeänä. Sitten oli Mupen aika siirtyä pukin viereen ja lähdettiin matkaan.

Tänään aattona lahjoja oli jo jaettu vaikka mihin. Muppe niin nautti saadessaan auttaa pukkia etsimään oikeaa lahjaa säkistä. Myös moni pehmo oli jo viety uusiin koteihinsa. Seuraavaksi oli Riivilöiden vuoro. Muppe ja Riivilöt halasivat kovasti ja ne hyppäsivät lahjalaatikkoon. Mupen valtasi haikea olo, kun pukki vei laatikon Anderssoneille ja ne vilkuttivat uuden kotinsa ikkunasta iloisina. Muppe arvasi niiden karkaavan lahjapaketista heti tilaisuuden tullen ja toivoi vain niiden palaavan laatikkoon ennen kuin lapset saisivat lahjansa talossa. Riitti näytti Mupelle peukkua iloisena ja he jatkoivat matkaansa. Kun vihdoin päästiin Suomeen ja jaettiin lahjoja pitkin omia naapurin taloja, Muppe oli jo aivan väsynyt. Oli ollut ihanaa, mutta vauhtia oli ollut niin paljon, ettei Muppe ollut juurikaan ehtinyt pitää taukoa. Lisäksi se tiesi emännän odottavan Muppea jo kotiin. Kotona olisi juuri kohta alkamassa jouluruokailu ja Muppe halusi ehdottomasti olla mukana. Pukki jatkaisi heiltä matkaa yksin.

Pukki kurvasi talon pihaan ja Muppe hyppäsi iloisesti emännän syliin. 

-Sinulla on niin ahkera pieni possu tässä, oli oikein ilo, että olit mukana, Joulupukki sanoi emännälle ja Mupelle. 

-Minä tulen mukaan ihan joka vuosi, jos vaan huolit minut, Muppe vastasi ylpeänä. 

-Hyvä! Palataan asiaan taas ensi vuonna, pukki sanoi vielä ja ojensi emännälle säkistä pari kassia taloon perheelle lahjaksi. Reki nousi taas ilmaan ja he jäivät vilkuttamaan pukille innoissaan. Lapset olivat tulleet ikkunaan ja vilkuttivat sieltä pukille.

Jouluruuan yhteydessä Muppe kertoi upeasta seikkailustaan. Muppe kertoi mihin toiset pehmot olivat viety ja juttua riitti niin, ettei sen ruokailusta meinannut tulla mitään. Ilta oli jo pitkällä, kun vihdoin oli lahjojen vuoro. Tätä Muppe oli odottanut niin innolla. Oli hauska nähdä mitä kaikki saivat lahjaksi. Muppe oli varma, että kaikki talossa olivat olleet tarpeeksi kilttejä, että saisivat kasan lahjoja. Muppe sai monta pehmeää lahjaa, suklaata  ja yhden pienen laatikon. Laatikko oli pakattu hauskaan pukkipaperiin ja Mupen oli vaikea ymmärtää mitä sen sisällä oikein oli. Muppe veti paperin vauhdilla rikki ja avasi laatikon. 

-Moi! Sanoi Popi Possu laatikosta. -Sinä kuulemma toivoit omaa possukaveria, hän jatkoi ja alkoi nauramaan Mupen hämmästyneelle ilmeelle.

Sitähän Muppe oli toivonut tosiaan varovaisesti salaa mielessään, mutta mistä pukki sen tiesi, sitä Muppe ei tiennyt. Hän oli kuitenkin maailman onnellisin pieni possu juuri nyt, pieni Popi possu oli mahtava ystävä ja parempaa lahjaa hän ei voinut edes toivoa. 

Tämän päivän tarinan myötä toivotamme kaikille oikein ihanaa ja taianomaista joulua ja mahtavaa vuotta 2026!