Pehmeimpiä tarinoita

Joulukuun 23. 

Kun Muppe avasi silmänsä aamulla ja katsoi ikkunasta ulos, piha näytti valkoiselta. Mupen oli pakko hieraista silmiään, ennen kuin uskoi maahan tulleen lunta. -VOI KYLLÄ! Muppe huudahti ja kiirehti herättämään muita pehmoja. Myös pikku emäntä oli pakko herättää, sillä Muppe tiesi myös hänen odottaneen ainakin yhtä paljon lumileikkejä, kuin Muppekin. Lunta ei vielä kuitenkaan ollut tarpeeksi kunnon lumileikkeihin, mutta tämä oli hyvä alku. Pikku emäntä veti kengät jalkaansa ja juoksi yöpuvussaan ulos pehmot perässään. Talon koirakin ampaisi ovesta samalla avauksella ja juoksi pitkin pihaa iloisen lenkin, niin kovaa kuin jaloistaan pääsi. Pehmot olivat ihmeissään lumesta. Tämä oli heidän ensimmäinen kertansa.

-Tätäkö Muppe sinä olet odottanut koko ajan? Peppi Possu ihmetteli. 

-No todellakin! Muppe huusi vastaukseksi ja ampaisi suurimpaan näkemäänsä kasaan ja hyppäsi siihen. 

-En taida pitää lumesta, Popi Possu totesi Pepin vierestä -Kovin tuntuu kylmältä.

-Riivilöt sen sijaan taitavat tykätä, nauroi Björn Nalle katsoen pikku Riivilöiden riehumista. Ne heittelivät lunta toistensa päälle ja nauroivat. Riitti Riivilö oli juuri kaatunut lumeen ja makasi nyt lumisena maassa.

-Mitä ihmettä te siellä teette? Kuului ovelta ja kaikki kääntyivät katsomaan hölmistyneen näköistä emäntää. Emäntä oli herännyt oven avaukseen ja tuli katsomaan kuka oli lähtenyt ulos jättäen oven auki. 

 Aamua jatkettiin niinkin juhlallisesti, että talon oikea kuusi kaadettiin lähimetsästä ja tuotiin sisälle taloon. Pehmot ja lapset ihailivat komeaa kuusta. Kuusi olisi koristeltava nyt aamusta, koska tänään oli pehmojen lähtöpäivä. Muppe halusi toisten näkevän kuusen valmiina ennen lähtöä. Jokainen pehmo valitsi yhden koristeen ja emäntä nosti heitä yksi kerrallaan asettamaan sen kuuseen. Lapset laittoivat loput koristeet ja nauhat, ja emäntä asensi lopuksi kuuseen valot. Kaikkien mielestä kuusesta tuli upea! Pieni Revi Riivilö kylläkin suuttui kuuselle, kuusi pisti häntä joka kerta, kun hän yritti purra sitä. Muut nauroivat sen uhoamiselle ja se päätti, että purisi tästä eteenpäin vain pehmeää keittiön kuusta. Mupelle tulisi ikävä noita höperöitä Riivilöitä. Vaikka niistä oli ollut todella paljon vaivaa kuukauden aikana, niistä oli kuitenkin tullut viimeisten päivien aikana tärkeitä Mupelle ja nyt oli jotenkin haikeaa, että tänään olisi niiden lähtö. Huomenna ne saisivat uudet ihanat kodit.

 Talossa oli muutenkin kuusen koristelun jälkeen jotenkin haikea tunnelma. Mupen mielestä nyt oli pienen juhlan paikka. Hän hyppäsi koneelle ja laittoi nopeat joulumusiikit päälle, kaikki alkoivat tanssia iloisesti. Tunnelma nousi heti. Yhtäkkiä ovelle kuitenkin koputettiin. Sieltä tuli Mupelle tuttu Tintti-tonttu. Muppe ja Tintti olivat viime vuonna tavanneet Korvatunturilla. Tintillä oli mukanaan suuri säkki. Muppe tunnisti tuon säkin. 

-Tossa säkissä on kokonainen huone sisällä, se kertoi toisille pehmoille. -Tulkaa, jos siellä on muorin riisipuuroa, se se vasta hyvää on!, se huikkasi vielä, ennenkuin katosi säkin suusta sisälle.

Toiset katsoivat ihmeissään säkkiä, eivätkä liikkuneet mihinkään. 

-Muori on laittanut teille sinne purtavaa, tonttu sanoi vierestä. -Rohkeasti vaan, menkää katsomaan. 

– Tulkaa jo! Kuului säkistä Mupen huuto.

Ensin rohkaistuivat Riivilöt, ne kurkkasivat sisään ja katosivat Mupen perässä säkin uumeniin. Sitten possut ja myös muut kävelivät yksi kerrallaan säkkiin sisään. Meni hetki ja emäntä ehti vaihtaa tontun kanssa muutaman sanasen. Hänen oli pakko ilmaista huolensa Riivilöiden tulevasta erotuksesta. Hänen onnekseen tonttu osasi kertoa niiden päätyvän samaan kotiin, oikein kilteille ja lempeille neljälle sisarukselle. Yhtäkkiä kaikki pehmot tulivat säkistä ulos hehkuen iloa, Muppe etummaisena.

-Tultiin vielä sanomaan heipat, siellä on huumaava ruokapöytä täynnä herkkuja, niin nyt on kiire, Muppe totesi ja halasi emäntää. -Nähdään huomenna! Se huikkasi vielä ennen kuin hävisi säkkiin lopullisesti. Muutkin pehmot hyvästelivät perheen ja emäntä ei voinut olla kyynelehtimättä. Kiireinen tonttu nappasi taikasäkin olalleen ja toivotti ovella vielä hyvät joulut koko perheelle ja lähti. Taloon laskeutui täysi hiljaisuus. Joulupukin säkissä pehmoilla oli kuitenkin juhlallinen meno, pehmot söivät muorin herkkuja ja puhe, nauru ja musiikki raikasi iloisesti.