Pehmeimpiä tarinoita

Joulukuun 22. 

-Tänään leivotaan! Muppe huusi innoissaan aamulla. Muut pehmot hyppivät ilosta, sillä kaikki olivat jo eilisestä illasta asti odottaneet tätä. Pettymys oli ollut suuri illalla, kun pehmot palasivat iltamyöhäsellä ja emäntä ilmoitti, ettei enää voisi leipoa. Lentomatka reellä oli kuitenkin ollut mahtava kokemus. Emäntä oli ollut täysin omissa ajatuksissaan, kun viime vuoden tonttuystävämme Taavetti oli koputtanut ikkunaan. Taavetti oli jäänyt viime vuonna taloon sairastuttuaan ja oli ystävystynyt perheen ja Mupen kanssa. Muppe oli juossut ovelle innoissaan, ja tonttu oli kysynyt häntä mukaan testaamaan reen toimintaa. Rekeä oli juuri korjailtu, ja tonttu oli saanut kunnian testiajaa sen. Taavetti oli kuitenkin matkallaan saanut päähänsä, että nyt olisi hyvä aika hakea Muppe mukaansa. Muppe oli niin onnellinen tästä kunniasta ja hyppi ilosta kuultuaan tarjouksesta. Toiset pehmot olivat myös tulleet ovelle tapaamaan tonttua. Muppe oli kysynyt tontulta pääsisikö myös muut mukaan ja tonttu oli suostunut. Muppe oli siinä kiireessä yrittänyt puhua emännälle heidän lähtevän, mutta emäntä oli vastannut vain juu juu. Muppe kirjoitti emännälle viestin varmuuden vuoksi, koska arveli, ettei emäntä ollut kuullut mitään, mitä oli sanonut. Muppe ei uskonut hetkeäkään, että emäntä muuten olisi täysin välittämättä pienestä tontusta kuultuaan. 

Reessä oli kyllä vähän ahdasta kaikkien tunkiessa siihen. Varsinkin kun kaikki olisivat halunneet parhaan paikan reen etuosasta. Kun kaikki olivat reessä, se oli noussut ilmaan, ja niin sitä oli lennetty ympäriinsä, hitaasti ja kovaa, ylhäällä ja alhaalla. Muppe voisi lentää useimminkin, niin kivaa se oli. Pieni Popi possu kuitenkin voi huonosti lentäessä. Se oli kyyristynyt takimmaiseen nurkkaan niin pieneksi kuin pystyi; sitä huippasi nähdessä kuinka korkealla he olivat. Reki heiluikin vähän lentäessään epämukavasti. Muilla pehmoilla oli ollut kuitenkin niin hauska retki. Taavetti oli ajeluttanut heitä kaikkialla, ja oli ollut jo myöhäinen ilta, kun he tajusivat, että kotiinkin olisi pitänyt lähteä. 

Talon väki oli vasta saanut silmänsä auki, kun Muppe jo kaiveli laatikoista ja kaapeista piparitaikinat, muotteja ja kaulinta. Muppe hoputti perhettä syömään vauhdilla keittiörätti sorkissaan, että pääsisi pyyhkimään pöytää nopeasti. Myös torttutaikinat oli jo kaivettu esille ja luumumarmeladit sivupöydällä auki lusikan kera. Muppe oli varsin tarmokas. Toiset pehmot eivät uskaltaneet edes kysyä, voisivatko tehdä jotain, kun hän oli niin vauhdikkaasti puuhissaan. Kun aamupalat oli vihdoin syöty ja pöydät pyyhitty, kaikki kokoontuivat yhdessä tekemään pipareita. Emäntä meinasi jäädä täysin lasten ja pehmojen jalkoihin, pöydällä ja sen ympärillä oli kova kuhina ja höpötys. Muppe ja lapset neuvoivat mitä pitäisi tehdä ja pehmot tekivät perässä.

Eikä mennyt aikaakaan kun pellit olivat valmiina uuniin laitettavaksi. Emäntä nosteli pelli kerrallaan piparit uuniin ja pois uunista. Siihen hän ei voinut laittaa lapsia eikä varsinkaan pieniä pehmoja. Talon täytti ihana piparin tuoksu. Osa pipareista koristeltiinkin kauniisti värikkäiksi. Kun piparitaikinat oli muutettu valmiiksi pipareiksi, oli torttujen vuoro. Kaikki pehmot eivät jaksaneet enää auttaa ja paikalle jäi enää Muppe, Peppi, Popi ja Riivilöt. Siitä se vasta sotku tulikin. Riivilöt keksivät päästään hassuja muotoja tortuilleen ja sotkivat kaikki paikat luumumarmeladiin. Sitten ne keksivät sen maistuvan hyvälle ja alkoivat syömään sitä suoraan purkista lusikalla. Muppe nauroi niille ja niiden touhuille ensin, mutta järkiintyi torumaan niitä, kun muisti tärkeän tehtävän. Tortutkin valmistuivat sitten nopeasti, koska apureita oli niin paljon. 

Kun urakka oli vihdoin valmis, tuli paras hetki. Kaikki saivat maistaa oman piparin palkinnoksi avustuksesta leivonnassa. Pehmot pitivät kaikki pipareistaan todella paljon. Muppe oli tietysti valinnut piparikseen upean possupiparin.

-Hei vaan possuseni, minä aion nyt syödä sinut, se sanoi piparille ja haukkasi siitä ison palan nauraen.