Iso yllätys

Joulukuun 18.

Aamu alkoi ihanissa merkeissä, kun emäntä sai puhelun. Muppe ja emäntä olivat juuri tekemässä suurta siivousta kylpyhuoneessa, kun puhelin pärähti soimaan. Emäntä kuivasi kätensä ja pinkaisi luurilleen.

-Haloo, hän vastasi ja kuunteli. -Joo tottakai, emäntä vastasi todella innostuneesti, mutta vähäsanaisesti. Joku puhui toisessa päässä todella paljon, mutta Muppe ei kuullut kuka se oli. Joskus emännän puhelimesta kuuli hyvin kuka siellä soittaa, nyt ei kuitenkaan kuulunut tunnistettavaa ääntä. Muppe ihmetteli emännän reaktiota, sen oli pakko olla jotain todella kivaa, koska emäntä näytti ja kuulosti niin iloiselta yhtäkkiä.

-Nyt meillä on kiire, emäntä sanoi kun lopetti puhelunsa. -Nyt on siivottava äkkiä tämä loppuun, sitten minä käyn suihkussa ja me lähdetään sinne kauppakeskukseen käymään, emäntä jatkoi innostuneena.

-Mitä siellä on? Muppe ihmetteli. Jo pelkkä kauppakeskus oli hänelle juhlaa, hän olikin halunnut uudestaan sinne katsomaan hienoja koristeita.

-Siellä on sinulle yllätys, emäntä hihkaisi iloisesti.

-Taasko yllätys? Muppe piti emännän yllätyksistä, tänä vuonna niitä oli ollut jo niin monia.

Emäntä pisti täyden tehon päälle ja kylpyhuoneessa kiilteli hetken päästä ihanasti, eikä mennyt aikaakaan, kun emännällä oli vaatteet päällä ja hän hoputti Muppea lähtöön.

Kauppakeskuksessa oli hälinää, ihan hirveästi perheitä näkyi jo ovella. Muppe oli hämillään kun emäntä parkkeerasi melkein ulko-ovelle ulottuvaan jonoon ja jäi siihen. Olipas tämä kummallinen reissu, mihin nämä kaikki jonottivat?! Muppe ei nähnyt nurkan takana olevaa jonon päätä, eikä tiennyt mikä siellä odotti. Jono liikkui todella hitaasti ja Mupen mielestä tämän yllätyksen olisi parempi parantua suuresti lopussa. Jonotus oli todella tylsää touhua. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen, Muppe kuitenkin näki sen. Jonon päässä istui joulupukki! Muppe ilastui niin, että olisi halunnut pinkaista sinne heti, mutta emäntä kuiskasi sille, että tässä pitäisi mennä omalla vuorollaan. Muppe oli kuitenkin malttamaton. Pukki jutteli hetken lasten kanssa ja jokainen sai kertoa joululahjatoiveensa. Oli ihana katsella lasten iloa, joitakin jännittikin kovasti. Yksi pieni lapsi pärähti itkemään, mikä sai pukin lempeästi nauramaan. Muppe oli ikävöinyt tuota matalaa lempeää naurua koko vuoden.

Kun vihdoin tuli sen vuoro, pukki ilostui kovin.

-No tulithan sinä! Pukki huudahti, kun emäntä istui sen vierelle pieni possu sylissään.

-Onpa ihana nähdä taas Muppe, pukki jatkoi.

-Minulla on ollut niin kauhea ikävä sinua, Muppe sai sanottua vihdoin halittelujen välistä.

-Mietin tässä, että lähtisitkö tänäkin vuonna jakamaan lahjoja minun kanssani? joulupukki ehdotti.

-No todellakin! Muppe ilahtui niin ehdotuksesta.

Aikaa ei ollut siinä kauheasti, kun pukilla oli vielä pitkä jono lapsia, mutta Muppe oli niin onnellinen tästä tapaamisesta. Emäntä oli ottanut kasan kuvia kotiinkin näytettäväksi. Tämä oli ollut paras yllätyksistä. Muppe oli viimeiseksi varmistanut pukilta, että hän varmasti pääsi liikkumaan jouluna, vaikkei lunta tulisikaan jouluksi. Pukki oli nauraen kertonut, että hänellä oli kyllä keinonsa liikkua ja suuri kivi oli vierähtänyt Mupen sydämeltä.