Pehmeimpiä tarinoita

Joulukuun 16. 

Lapset pukivat aamulla ulkovaatteitaan, kun Muppe ja emäntä odottivat jo malttamattomina oven edessä. Koirakin näytti odottavan oven aukaisua. Se ei viihtynyt autossa, mutta tänään näytti lähtevän mukaan viemään lapsia. Muppe oli emännän takin sisällä ja huuteli keittiöön toisille possuille tulevansa myöhemmin takaisin. Sen mielestä oli hauskaa lähteä viemään lapsia tänä aamuna. Talossa oli taas niin paljon pehmoja, että oma aika emännän kanssa kuulosti ihanalta. Hän kyllä piti seurasta ja varsinkin toisista possuista oli tullut sille todella tärkeitä, mutta Muppe kaipasi välillä ihan omaa, jakamatonta aikaa oman mammansa kanssa. 

Pihalla oli tosi pimeää vielä ja pikku emäntä kiukutteli, ettei vielä voisi olla aamu. Ei se siltä näyttänyt Mupenkaan mielestä. Kun talon oma pihavalo lakkasi valaisemasta, auto tuntui ajavan täydessä pilkkopimeässä. Ei maalla ollut katulamppuja valaisemassa tietä. Yöllä oli taas tullut vettä ja maa kiilteli kosteutta. Tämä sää sai Mupen hermostumaan, maassa ei ollut missään lunta, ei tippaakaan valkoista missään. Metsäkin näytti lähinnä pelottavalta tässä pimeydessä. Radiossa soi kuitenkin joululaulut. Muppe tiesi tämän joululaulun ja lauloi mukana. Aamulla oli aina paljon autoja liikkellä ja toisten autojen valot lähinnä sokaisivat aina Mupen, kun tulivat vastaan. Yhtäkkiä emäntä jarrutti tosi kovaa ja Muppe lensi kaaressa lattialle. 

-Mamma! Se huusi lattialta pelästyneenä. 

Emäntä nappasi possun auton lattialta ja Muppe näki jarrutuksen syyn. Metsästä kurkkasi suuri peura. Lähinnä sen pää näkyi puiden välistä. Se tuijotti autoa kummissaan vielä hetken ja palasi takaisin metsään. Kaikki olivat vähän säikähtäneitä tilanteesta ja äkkijarrrutuksesta. Emäntä paasasi peurojen vaarallisuudesta lapsille, varsinkin näin pimeällä, ne saattoivat hypätä auton alle hyvinkin huomaamatta. Muppe huomasi olevansa aivan likainen kyljestä ja tiesi emännän taas käskevän sen kylpyyn, tai vielä kamalampaa, suihkuun. Onneksi loppumatka päiväkodille sujui kuitenkin ilman suurempia yllätyksiä. 

Kylällä ja päiväkodilla sentään oli valot. Muppe ihaili kauniisti koristeltuja taloja ja katuja.  Päiväkodin ikkunoissakin oli koristeita. Ulkona seisoi hieno puusta tehty karhu, Muppe halusi sen kanssa kuvan. Sitä voisi esitellä toisille kotona. Emäntä auttoi Muppe takkinsa sisällä pikku emännän riisumaan ja sitten oli käsipesun aika. Muppe näki lasten askartelemia hienoja tonttuja pöydällä ja vaati päästä niitä katsomaan. Pikku emäntä saatettiin aamupalalle ruokasaliin ja Muppe kurkki takin sisältä kaikkea. Olipa siellä kiva tunnelma. Salissakin oli valoja  ja koristeita ja lapset söivät pöytien ääressä iloisesti höpöttäen. Emäntä vaihtoi vielä muutaman sanan hoitajien kanssa ja he lähtivät.

Sitten oli Mupen lemppari osuuden kohta. Kaupassa käynti. Emäntä kävi hakemassa yleensä jotain kaupasta matkalla kotiin ja Muppe haaveili näkevänsä pikkukaupan joulusuklaavalikoiman. Kaupassa oli kummallisen paljon ihmisiä tänä aamuna. Muppe oli käynyt kaupassa ennenkin ja tiesi mistä saisi hankittua suosikki ostoksensa. Se kuiskutteli emännälle mitä ostoksia pitäisi hänen mielestään tehdä. Muppe piilotteli takin sisällä, kun emäntä kiersi ympäri kauppaa ja nappasi sieltä täältä ostoksia. Mupen harmiksi porkkanalaatikkoa ei ollut yhtään jäljellä. Hän olisi halunnut ostaa sitä kotiin muille possuille maistettavaksi. Porkkanalaatikko oli yksi joulun herkuista. Kaupan suklaahyllyt olivat kuitenkin aivan täynnä. Tuli vaikeus valita. Emäntä kyllä ilmoitti, ettei ollut possun herkkupäivä tänään, muttei halunnut alkaa vänkäämään kaupassa takkinsa sisään, varsinkaan nyt, kun kaupassa oli niin monta muutakin asiakasta ja nappasi Mupen mieleisen suklaan ostoskärryynsä.