Joulukuun 15.
Enää 9 luukkua kalenterissa avaamattomana, laski Muppe heti aamusta. Päivän piristys, pieni suklaa oli tänään varsinkin ollut herkullinen. Talon 2 kissaa olivat nimittäin valloittaneet kalenterin eikä Muppe meinannut saada kalenteriaan niiden alta ollenkaan. Mokomat kissat patsastelivat tyytyväisenä kalenterin päällä istuen, eivätkä liikkuneet mihinkään, vaikka Muppe oli yrittänyt vetää sitä ja työntää kissojakin. Lopuksi emäntä oli joutunut nostamaan kissat sivuun kalenterin päältä. Muppe oli vauhdilla vetäissyt suklaansa suuhunsa juuri ennen kuin toinen kissoista oli parkkeerannut peppunsa takaisin kalenterin päälle. Ihan kuin kalenteri olisi ollut pöydällä vain niitä varten.
Kissat ovat kummallisia otuksia Mupen mielestä. Talon koiraakin oli helpompi ymmärtää. Pienellä herkulla se oli varsin kiltti vaikka olikin riehakas tapaus. Varsinkin nuorin kissoista, toinen kalenterin valtaajista, oli aikamoinen. Emäntä kutsuikin sitä aina pikku piruksi. Pieni se ei todellakaan ollut silti, vaan talon kaksi muuta kissaa jäivät sille koossa reilusti. Se oli kuitenkin nuorin ja siksi käyttäytyi välillä aivan vallattomasti. Muppe oli kuullut emännän sanoneen kissan olevan hemmoteltu tuhmeliini. Se osasi avata talon ovet, joi suoraan talon hanoista, repi talon kukat ja keittiön joulukuusikin oli jo saanut osansa sen hampaista. Kissat olivat Mupen mielestä kuitenkin ihania kavereita ja täydellisiä karvapetejä sohvan nurkassa. Nuorin kissoista oli myös Riivilöiden suuri fanituksen kohde. Niillä oli paljon yhteistä. Riivilöt olivat yrittäneet valjastaa sitä ratsukseen, mutta kissa ei ollut jäänyt paikoilleen niiden kyydiksi. Kissa kuitenkin riehui talossa ja hyökkäili leikillään toisten kissojen ja välillä jopa koiran päälle, mikä sai Riivilöt ihailemaan sitä suuresti. Myös se, että kissa saattoi kiusallaan pudottaa pöydältä tavaroita, sai Riivilöt taputtamaan ja hurraamaan kissalle. Muppe epäili Riivilöiden olevan samaa lajia kuin kissatkin. Molemmilla oli ainakin isot korvat ja pitkä tuuhea häntä. Myös kissojen ruoka maistui kovasti myös Riivilöille, mistä talon kissat eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä. Kupit tyhjenivät nopeammin kuin ennen ja kissa parat saivat kerjätä kuppiin täytettä vähän väliä. Kissan nappuloita oli myös alkanut löytyä pitkin kotia, muualta kuin ruokakippojen läheisyydestä.
Riivilöt olivat alkaneet tänään seurata nuorinta kissaa. Mitä se tekikin, Riivilö joukko oli taatusti mukana. Emäntä oli tuonut kanalaan salaatteja kaupasta ja kissa uteliaana kiipesi pöydälle hauskan kuuloisia pusseja katselemaan. Kissa pureskeli mielellään aina pakkauspusseja ja niin se teki tälläkin kertaa. Riivilöt matkivat sitä ja pureskelivat myös pussia kulmasta. Emäntä nosti pussit toiseen paikkaan pöydälle, mutta kissa ja sen fanijoukko seurasi. Taas purtiin pussin kulmaa, kunnes emäntä nappasi salaatit ja avasi pussit huokaisten kissalle.
-Jos tuosta kakarasta otatte mallia, ei hyvä heilu, emäntä sanoi Riivilöille toruvasti. Emäntä oli alkanut epäillä tulisiko Riivilöistä kotikelpoisia kilttejä pehmoja jouluun mennessä. Tontut tulivat 8. päivän päästä hakemaan viimeisiä pehmoja lahjapaketteihin. Vähän myös jännitti miten ne suhtautuisivat siihen, että ne erotettiin toisistaan, ne olivat niin tiiviisti yhdessä. Mikä järkytys olisikaan tulevassa kodissa, jos sama meno jatkuisi myös siellä. Tietysti voisi olla, että kun Riivilöt lähtisivät jokainen omaan kotiinsa, tulisi rauhallisempaa. Ja ei voinut kuin toivoa niiden saavan niin paljon rakkautta ja huomiota, että ne vihdoin alkaisivat käyttäytymään. Tämän päivän perusteella emännällä oli myös pieni toive, että jos talossa olisi kissoja, ne olisivat vanhoja ja rauhallisia.
Pehmeimpiä tarinoita 
Leave a comment