Pehmeimpiä tarinoita

11. Joulukuuta

Emäntä oli lasten vientireissullaan ja Muppe nautti rauhallisesta aamusta. Pihalla ei edelleenkään ollut lunta ja pimeä piha ei houkutellut ketään. Nyt ei onneksi satanut ja Muppe oli ajatellut käyvänsä ulkona, josko siellä vaikka olisi joku uusi, ihana lätäkkö. Kunhan vain ensin tulisi valoisaa. Viime yö talossa oli sujunut ihanan rauhallisesti. Ei herätyksiä meteliin, ei huoleen eikä varsinkaan maanjäristyksiin. Riivilöt olivat pelästyneet emännän suuttumusta eilen ja olivat olleet varsin rauhallisia sen jälkeen. Muppea alkoi jopa säälittää niiden naamoista paistava suru siitä, etteivät uskaltaneet riehua niin paljoa. Emäntä oli kyllä ottanut ne keskusteluun ja pahoitellut purkaustaan. Hän oli myös pyytänyt Riivilöitä harkitsemaan vaikka kaksi kertaa mihin aikaan riehuisivat ja hiljentämään edes vähän vauhtia. Nyt Riivilöt olivat vetäytyneet pikku emännän huoneeseen aamupalan jälkeen leikkimään, ne jopa juttelivat toisilleen aivan normaalisti, huutamisen ja tappelun, tai ilkikurisen nauramisen sijaan. Muppe oli yllättynyt, että ne pystyivät moiseen.

Emäntä ajoi pihaan ja käveli sisälle. 

-Katso Muppe mitä minä ostin sinulle! Emäntä hihkaisi jo ovelta. Hänellä oli kädessään söpö pieni ruukku ja ojensi sitä Mupelle. 

-Oi onpa hieno! Muppe ihaili kaunista kukkaistutusta ja hypähti ilosta. -Siinä on kaunis rusettikin! Muppe jatkoi ihailuaan. 

-Ei siellä pikkukaupassa kummoisia kukkia ollut tänään tarjolla, mutta ajattelin, että sinä voisit pitää tästä, emäntä selvensi. 

-Se on ihana! Tuoksuuko se jollekkin? 

Emäntä laski kukan pöydälle Mupelle haisteltavaksi. Ruukku oli vähän liian korkea pienelle possulle ja se mietti, minkä päälle nousisi, jotta voisi tuoksuttaa kukkaa oikein kunnolla. Muppe katseli ympärilleen, eikä oikein mitään sellaista näkynyt, mitä voisi käyttää portaana. Emäntäkin oli mennyt riisumaan ulkovaatteensa. 

-En minä yllä millään! Muppe huusi emännälle eteiseen harmistuneena. 

-Odotas nyt hetki, kuului vastaus eteisestä, ennen kuin emäntä tuli takaisin keittiöön ja alkoi myös etsiä jotain sopivaa. Vihdoin emäntä keksi ottaa pienen pakasterasian laatikosta, ja se nosti Muppea juuri sopivasti. Kukka tuoksui niin ihanalle. Valkoisien kukkien viereen oli istutettu pieni havupuska ja multa oli peitetty sammaleella. Muppe haisteli kukkia, puskaa ja sammalta, ne tuoksuivat kaikki aivan erilaiselle. Asioiden haistelu ja varsinkin kukkien tuoksuttelu, oli ollut Mupen mielestä kesälläkin parasta. Oli ollut ihana mennä ulos ja juosta kukalta toiselle. Kesällä jopa puut ja ruohokin tuoksui hyvälle.

-Mamma, voisinpa päästä taas sellaiseen kauppaan käymään, tiedätkö, sellaiseen missä on vain erilaisia kukkia. Muppe muisteli kesäistä kukkien hakureissua paikallisesta kasvihuoneesta. -Ja viime jouluna käytiin siellä kauppakeskuksessa, muistatko sen? Muppe jatkoi haaveillen innostuneesti. 

-Tottakai muistan, kyllä tänäkin jouluna voidaan käydä, emäntä huikkasi kahvinkeiton lomasta. -Ja voidaan käydä katsomassa kasvihuoneellakin, jos niillä on vaan kauppa auki. Siellä on varmasti joulukukkia näin joulun alla.

 -Mahtavaa! Mennäänkö heti huomenna? Muppe huudahti innostuneesti. -Minä katson jo valmiiksi itselleni kaiken tarpeellisen mukaan, se jatkoi vielä, ennen kuin emäntä ehti edes vastata. 

Muppe ei jäänyt kuuntelemaan enää emännän vastausta vaan lähti keittiöstä kiireessä pakkaamaan huomista reissua varten.