Pehmeimpiä tarinoita

Joulukuun 10.

Muppe heräsi 10. päivän aamuna paniikissa. Mupen pesä alkoi heilua ja täristä. Se heilui todella kovaa. Kuin maa olisi järissyt. Meni hetki ennen, kuin Muppe tajusi nukkuneensa kuusessa, ja se oli juuri kuusi, kuin heilui. Muppe hypähti pystyyn ja katseli ympärilleen pelästyneenä. Meni hetki, että Mupen unen täyteiset silmät näkivät jotain. Ulkona oli vielä pimeää ja vain kuusen valot valaivat keittiötä. Kun silmissä vihdoin alkoi näkyä tuttu keittiö ja hänen ihana joulukuusensa, Muppe tajusi, ettei maa itsessään heilunut. Pesän alta kuului kissan naukaisu. Kissako kuusta heilutti?! Kissa kuitenkin ampaisi karkuun kuusen alta ja kuusi heilui edelleen. Muppe hyppäsi pesästään toiselle oksalle ja näki puussa kaksi Riivilöä kiipeämässä ylös. Kaksi muuta olivat vielä lattialla, mutta yrittivät selvästi kiivetä ylös alimmalle oksalle, siinä onnistumatta. Ne kaksi hölmöä heiluttivat kuusta niin paljon, että toiset kaksi melkein putosivat.

-Mitä ihmettä te teette? Muppe karjaisi niille. 

Riivilöt tajusivat yhtäkkiä Mupen heränneen ja yllättyivät täysin. Ne olivat olleet niin keskittyneitä omiin puuhinsa, etteivät olleet edes tajunneet Mupen kiivenneen toiselle oksalle kuusessa. Paluunsa jälkeen Riivilöt olivat lähinnä nukkuneet, syöneet ja olleet omissa oloissaan, näytti siltä että nelikko oli saanut voimansa takaisin. 

-Te pudotatte meidät kaikki, jos heilutatte kuusta noin, Muppe älähti kahdelle lattialla olevalle. 

-Joo, me pudotaan, sanoi ylimpänä oleva Riitti Riivilö ja repesi nauramaan. Samassa Riitti hyppäsi alas oksaltaan, tehden hienon pyörähdyksen ilmassa ja tippui lattialle. Ei jaloilleen, ei todellakaan, vaan täysiä mahalleen. Se hieroi nenäänsä noustessaan ja alkoi hihkumaan ilosta toisille. 

-Hyppy täysi 10, mutta laskeutumisessa on varaa parantaa, se kommentoi ääneen juhlavasti. 

Toiset hihkuivat ja taputtivat sille nauraen kovaa. Samassa toinen puussa ollut Riivilö putosi kuusesta, se oli päästänyt irti oksastaan taputtaessaan ja horjahti. Se putosi ensin yhdelle oksalle, muttei saanut otetta siitä vauhdissa ja mätkähti suoraan lattiaan. Riivilöt repesivät nauramaan, myös pudonnut Raapi. Muppe katsoi kauhuissaan sen putoamista puusta ja pelkäsi sen satuttaneen itsensä. Raapi nousi kuitenkin nopeasti pystyyn ja huusi kovaan ääneen ylpeänä: -TA-DAA! Riivilöt räkättivät niin kovaa, että niiden oli vaikea hengittää. 

-Tuosta ei kummoisia pisteitä voi antaa, Riitti kommentoi suoritusta naurun välistä ja nauru yltyi vain uudestaan.

Yhtäkkiä keittiöön välähti valo ja vihainen pikku emäntä seisoi unen pöpperöisenä ovellaan. Hänen ovensa oli keittiön vieressä ja hän oli herännyt Riivilöiden nauruun. Riivilöt säikähtivät ja jähmettyivät paikoilleen nauruaan pidättäen. Kaikki talossa tiesivät lapsella olevan sellainen ääni ja temperamentti, että vihaisena tyttö oli pelottava. Riivilötkin olivat uhmaikäisen lapsen kiukun jo kokeneet, vaikka olivatkin olleet karkumatkalla useamman päivän elämästään. Tyttö katseli kaveruksia tuimana, kuin yrittäen hahmottaa mitä oikein tapahtuu, kunnes emäntäkin tuli keittiöön. Emäntäkään ei näyttänyt tyytyväiseltä herätyksestä. 

-Kello ei ole edes viisi aamulla, mitä ihmettä te oikein teette??? Emäntä kiljaisi raivoissaan. Minä olen valvonut teidän neljän takia monta yötä ja nyt kun te olette takaisin herätätte kaikki kukon laulun aikaan riehumisellanne! Emäntä huusi täyttä kurkkua. Muppe ei ollut nähnyt emäntää näin vihaisena koskaan. Muutkin talossa olivat selvästi heränneet ja kerääntyivät keittiöön katsomaan tilannetta. 

-Pitääkö teidät lukita yöksi koiran koppiin oikeasti, että tässä talossa saisi nukkua? Nyt sänkyynne takaisin joka ikinen ja olette siellä kunnes tulee aamu! Emäntä jatkoi. Emäntä nappasi pikku emännän syliinsä ja paineli sänkyynsä takaisin jättäen Riivilöt kauhuissaan kuusen alle. Hän paiskautti oven kiinni ja Riivilöt kipittivät takaisin sänkyynsä nolostuneina. Muppekin kiipesi takaisin pesäänsä, mutta nyt oli Mupen vuoro nauraa. Siitäs saivat mokomat!