Pesä kuuseen

Joulukuun 9.

Yhdeksäs päivä oli alkanut ja Muppe oli maailman onnillisin pieni possu! Taloon oli vihdoin kasattu keittiöön joulukuusi. Mupen pettymykseksi tämä muovinen kuusi ei tuoksunut millekään, mutta emäntä oli luvannut lähempänä joulua tuoda ulkoa toisen kuusen, ihan oikean kuusen. Siinä olisi sitten tuoksut ja oikeat neulaset. Sitä ei voitu tuoda vielä, koska se olisi pudottanut neulasensa ennen joulua, niinpä tyytyminen oli nyt tähän. Muppe oli saanut koristella sen lasten kanssa, myös Elli ja Lilli tipuset olivat halunneet auttaa. Kuusesta oli tullut niin kaunis! Se kiilteli ja Muppe ei malttanut olla katsomatta sitä. Siinä oli niin kauniita koristeitakin.

Mupelle oli tullut ajatus. Hän voisi tuoda oman pikku petinsä kuuseen ja nukkua siinä. Tehdä siihen oman pikku pesän itselleen. Muovinen kuusi ei ollut edes pisteliäs niinkuin oikea. Muppe ei vain tiennyt suostuisiko emäntä ja miten saisi petinsä kuuseen. Muppe oli kuitenkin päättänyt yrittää suostutella emännän tähän. Joskus Muppe jankkasi niin kauan, että emäntä väsyi, ja suostui sitten. Se taktiikka voisi olla tässäkin toimiva.

-Mamma, kuule, sain hyvän idean. Muppe aloitti keskustelun.

-No mikäs idea sinulla on? Emäntä kysyi varovaisesti uteliaana. Joskus Mupen ideat olivat niin hulluja ja varsinkin Mupen aloittaessa keskustelun näin, emäntä voisi odottaa ihan mitä vaan.

-Voisinko siirtää petini kuuseen ja nukkua siinä? Se on niin kaunis ja haluaisin olla siellä aina ja olisi niin ihana herätä siitä, mamma jooko, kiltti mamma? Muppe sylki sanat suustaan niin nopeasti kuin ehti, ettei emäntä vaan ehtisi kieltämään kesken hänen lauseen. Muppe katsoi emäntää suloisimmalla hymyllään anovasti, kuin pieni koiranpentu, se oli tärkeä osa tätä taktiikkaa.

– Miten ihmeessä sinä kuusessa voisit nukkua? Emäntä vastasi naurahtaen.

-Kyllä varmasti voisin, olenhan ollut sen oksilla kuvissakin, Muppe intti innokkaasti. -Kyllä se kantaa minut.

-Niin kantaa sinut, mutta eikö siinä olisi epämukava nukkua? Emäntä ihmetteli.

-No ei varmasti, kun se on noin kauniskin! Muppe vastasi. Koska emäntä ei ollut kieltänyt heti tätä ideaa, Muppe hihkui itsevarmuutta ja aikoi saada tahtonsa läpi.

Emäntä ei keksinyt mitään hyvää syytä kieltääkään. Ainoa mitä hänen mieleensä tuli asiasta, oli, että Muppe putoaisi pediltään ja sitten kuusesta lattialle. Muppe pyöri niin paljon ja piti kamalaa meteliäkin välillä nukkuessaan, röhki ja puhui. Alussa se oli nukkunut emännän vieressä. Jossain kohtaa vuotta emäntä oli onnekseen saanut possun omaan petiinsä yöksi. Nyt Muppe oli kuitenkin väittänyt kivenkovaa, ettei voisi pudota kuusesta. Lisäksi hän oli todella pehmoinen eikä ollut varma sattuisiko putoaminen edes. Emäntä suostui viimein kokeilemaan asiaa. Hän tiesi, ettei possu antaisi periksi. Välillä se oli niin jääräpäinen tahtoessaan jotain oikein kovasti.

Emäntä kuitenkin vaati saada rakentaa pienen pesän Mupelle, vaikka jostain korista ja lakanasta. Petiin oli saatava reunat. Emäntä ei suostunut kuulemaan edes väitettä pelkästä pedistä ilman reunoja. Niinpä emäntä haki kaapista korin ja taitteli siihen satiinilakanasta Mupelle pesän, mikä muistutti linnunpesää. Siihen astettiin sitten Mupen oma pieni tyyny ja satiinilakana saisi olla peittona. Emäntä etsi hyvän kohdan sille kuusesta ja asetteli sen paikoilleen. Muppe kiipesi pieneen pesäänsä ja päätti kokeilla heti ottaa siinä pienet päiväunet. Emäntä ripusti Mupen rakkaan tonttulakin kuuseen sen pesän viereen ja antoi Mupen levätä rauhassa.