Pehmeimpiä tarinoita

Joulukuun 7.

Eilinen oli ollut aikamoista hälinää täysi ja koko päivä oli mennyt hujauksessa. Juhlissa oli ollut niin mukavaa. Mupen mielestä tietysti oli vähän tylsää, kun pehmojen oli käsketty odottaa työhuoneessa vieraiden lähtöä. Vieraat eivät tienneet talon pehmojen heräävän henkiin, eikä nyt ollut aika sellaista paljastaa. Muppe oli nauranut emännälle, että jos Riivilöt palaisivat juhlien aikana, hänellä olisi aikamoinen selittely siinä, mutta eihän niitä ollut näkynyt eilenkään. Emäntä oli kuitenkin vienyt pehmoille omat herkut ja he olivat juhlineet salaa suljetun oven turvin.

Kun vieraat oli lähteneet talossa pidettiin omat pikku tanssibileet. Emäntä oli laittanut pikku emännän lempikappaleen ja tanssittiin sen tahtiin. Illalla emäntä oli halunnut katsoa jotain kumman linnan itsenäisyyspäivän juhlia. Se oli ollut Mupen mielestä vähän tylsää, eikä juhlissa ollut edes possuja kutsuttuna. Ihmisiä vain käveli kättelemään jotain miestä ja naista. Emäntä arvosteli ihmisten vaatetuksia. Kummalliset juhlat. Mupen mielestä heidän omat juhlat olivat olleet paljon mielenkiintoisemmat. Sitten kuvattiin haastatteluita eikä Muppe ollut varma oliko niillä edes ruokaa tarjolla. Siinä kohtaa Muppe kyllästyi ja lähti muihin puuhiin. 

Mupen onneksi taloon oli tänäänkin tulossa vieraita. Vieraita, jotka tiesivät talon taiasta, eikä Mupen ja muiden tarvitsisi piiloutua. Emännän vanhemmat ja paras ystävä lastensa kanssa. Muppe piti erityisesti emännän äidistä. Hänellä oli ihanat, pitkät, harmaat hiukset. Mupelle tuli mummon hiuksista mieleen joulumuori ja hän oli niin mukavakin. Mummon sylissäkin oli ihana olla.

Lapsetkin aina odottivat innolla mummon tuloa. Vaari tosin ei muistuttanut joulupukkia, mikä oli Mupen mielestä harmi. Vaari oli liian laiha ainakin ja olisi ollut hauska, jos vaarilla olisi ollut edes pitkä harmaa parta, mutta vaari ajeli partansa päivittäin. Muppe aikoi kyllä tänään käydä vaarin kanssa keskustelun tästä. Vaari voisi ihan hyvin kasvattaa partansa edes jouluksi. Emäntä oli kyllä kertonut, että parran kasvuun meni aikaa, eikä pukin pitkä parta kasvanut kuukaudessa eikä parissa. Muppe oli kuitenkin nähnyt telkkarista jouluelokuvan missä miehestä tuli pukki oikean pukin satutettua itsensä, siinä sen miehen parta oli kasvanut hetkessä. Ehkä vaarinkin parralle kävisi niin. Muppe uskoi ihmeisiin. 

Tästä päivästä oli tulossa niin mahtava, toinen hauska päivä siis. Joulukuussa voisi olla joka päivä juhlat. Mupen onneksi tonttulakkikin oli jo kuiva aamulla herätessä ja hän pisti sen heti päähänsä. Emäntä sai aamulla yhden pehmon taas valmiiksi. Se oli ruskea kana, Hertta-rouva. Muppe oli luvannut kanaselle näyttävänsä myöhemmin talon omat kanat kanalassa. Hertta-rouva oli hassu, se vitsaili koko ajan ja Muppe nauroi niin että vatsaan sattui. Hertta-rouvan nauru se vasta hassu olikin. Se kuulosti kanan kaakatukselta, muttei siitä meinannut tulla loppua. Muppe oli yrittänyt kertoa Hertalle joulusta, mutta tämä oli keskeyttänyt Mupen jatkuvilla vitseillä jouluun liittyen ja lopuksi Muppe oli luovuttanut. Ehkä Hertta-rouva kuuntelisi myöhemmin.