Pehmeimpiä tarinoita

Joulukuun 5. 

Viides päivä ja Riivilöt olivat edelleen kadoksissa. Muppe oli käynyt eilisen päivän mittaan etsimässä niitä, mutta niitä ei ollut missään. Myöskään naapurin ukosta ei ollut kuulunut eilisen aamun jälkeen. Emäntä oli varovaisesti käynyt utelemassa kauimmaisen naapurin pihalla, oliko siellä tapahtunut kummia. Lähimmän naapurin ukkokin oli kyllä käynyt heilläkin kyselemässä asiasta, muttei he olleet huomanneet mitään. Sen vanhemman pariskunnan pihalla oli paljon tavaraa, autoja, koneita ja useampi piharakennus, ja emäntä mietti, että siinä olisi Riivilöillä hyviä piilopaikkoja, jos olisivat näin kauas lähteneet. Ei auttanut kuin toivoa, että ne löydetään. 

Toisten lähdettyä aamulla, Muppe oli jäänyt nauttimaan aamupalaansa hiljaisuuteen. Taloon oli tullut eilen kolme uutta pehmoa. Kaksi pientä tipua Lilli ja Elli ja se iso nallukka Björn. Ne olivat kuitenkin vielä nukkumassa ja talossa oli hyvin hiljaista. Mupen toive oli toteutunut ja iso nallukka oli ollut tosi mukava, se oli selvästi myös viisas. Myös pienet tipuset olivat oikein kivoja. Muppe ei ollut oikein ehtinyt tutustumaan niihin kunnolla vielä, kun emäntä oli jo käskenyt nukkumaan. Muppe oli toivonut kertovansa tulokkaille joulusta, mutta sen ehtisi myöhemmin tänään. Muppe oli tehnyt itsestään joulun epävirallisen sanansaattajan virallisin menoin ilmoittamalla toisille, että hän olisi paras tähän tehtävään. Koska kellään ei ollut vastaanväittämistä, niin sen oli oltava. Muppe oli tehnyt aamupalallaan pienen listan jo valmiiksi, että mitä kertoa toisille.  Mupen teki mieli mennä herättämään toiset, mutta emäntä oli pyytänyt antaa toisten vielä nukkua. 

-Häiriintyisiköhän toiset pienestä joululaulusta, se puhui perheen koiralle. Koira katsoi sitä ihmeissään eikä tainnut olla asiasta mitään mieltä. Koirakin näytti haluavan nukkua. 

Talossa oli ihan liian tylsää joulukuun päiväksi. Uloskaan ei viitsisi mennä vielä. Ulkona oli kyllä satanut viime yönä ja voisi vaikka salaa leikkiä kuralätäkössä ennen kuin emäntä palaisi. Siitä jäisi kyllä kiinni, koska emäntä näkisi kuraa sisälläkin. Talon koristelut olivat vielä vähän kesken, mutta Muppe oli luvannut lapsille, että he saisivat osallistua loppujen kanssa. Iltapäivällä saisi myös leipoa tänään, mutta mitä sitä keksisi nyt. Nyt oli niin tylsää, että Muppea harmitti. Muppe oli lukenut listojaan, eikä niissä ollut nyt mitään, mitä tehdä joulunkaan eteen. 

Ah, Paitsi siivous. Hän voisi esimerkiksi imuroida. Sitä Muppe ei ollut koskaan tehnytkään.  

Muppe hyppäsi imurin päälle ja vetäisi johdon ulos. Se oli kyllä ihmeen painava. Imurikin oli, mutta ehkä hän tarvitsi vain vähän harjoitusta. Muppe oli varma, että oppisi kyllä vielä oikean taktiikan. Emäntä tulisi olemaan vielä niin ylpeä siitä. Muppe tönäisi imurin letkun ja suuttimen lattialle ja siitä kuului kauhea räsähdys, kun se putosi lattialle. Muppe laittoi johdon seinään ja hyppäsi taas imurille painamaan käynnistysnappia. Se alkoi hurisemaan. Muppe hyppäsi suuttimelle ja koitti nostaa sitä lattialta pystyyn. Se painoi kuitenkin niin paljon, ettei Mupen voimat riittäneet. Muppe ajatteli, että jos irrottaisi sen ison suuttimen ja yrittäisi pelkällä letkulla, niin kuin oli emännän nähnyt tehneen välillä imuroidessaan. Muppe yritti irrottaa sitä ensin letkun varresta, muttei sekään onnistunut. Jos Muppe vetäisi suuttimesta oikein kovaa, niin se varmasti irtoaisi. Niinpä Muppe meni suuttimen eteen ja aikoi vetää niin kovaa, kun pystyi. Imuri kuitenkin vetäisi Muppe raukan suuttimeen kiinni ja yritti kaikin voimin saada Mupen sisäänsä. Imuri huusi tukoksesta ja Muppe huusi paniikissa. Onneksi Muppe oli liian iso aukkoon, mutta se oli täysin jumissa siinä. Yhtäkkiä imuri imaisi Mupen tonttulakin sisäänsä äänekkäästi.  Samassa Björn oli tullut paikalle ihmeissään kauheasta metelistä ja huudosta. 

-Paina tuota nappulaa, Muppe huusi imurin metelin yli epätoivoisena.

Björnin onnistui painaa käynnistysnappia ja imuri hiljeni. Muppe vapautui ja  pinkaisi karkuun jättäen imurin, ja hämmentyneen Björnin paikoilleen. Muppe ei imuroisi enää koskaan.