Pehmeimpiä tarinoita

joulukuun 3. 

Tilanne Riivilöiden kanssa oli päässyt käsistä eilen, kun isommat lapset olivat tulleet koulusta. Riivilöt olivat karanneet samalla oven aukaisulla ja lapset olivat yrittäneet saada niitä kiinni pitkin pihaa. Ne olivat kuitenkin kadonneet täysin pihalle päästyään eikä niitä enää löytynyt. Ei koko iltana. Perhe oli yrittänyt houkutella niitä ruualla, kutsua niitä ja etsiä joka paikasta, mutta ne hölmöläiset olivat kadonneet täysin näkyvistä.

Ensin Muppe oli tyytyväinen tilanteeseen. Tuli niin rauhallista ja hän voisi keskittyä täysin taas nauttimaan joulusta. Ehkäpä ne tulisivat illan tultua, pihalla oli kuitenkin niin pimeää, ettei siellä nähnyt eteensä ilman taskulamppua tai pihavaloa. Ehkä ne olivat jo tarpeeksi kaukana, eikä niitä löytyisi koskaan, sekin oli salaa helpottava ajatus. Kun hän näki kuinka huolissaan toiset olivat ja kuinka emäntä oli jo käynyt etsimässä niitä useasti, mutta palasi aina tyhjin käsin, hänellekin nousi huoli. Yökin oli ollut levoton ja Riivilöitä oli etsitty ja huhuiltu. Juuri kukaan ei ollut nukkunut. Muppe oli aamulla vihainen ja ärsyyntynyt. 

– Mokomat maanvaivat, hän kiukkusi ääneen. Muppe ei ollut juuri koskaan vihainen, mutta tämä tilanne sai hänet raivostumaan. Edes aamupala ei parantanut oloa. 

– Äläs nyt, kyllä me ne löydetään, emäntä oli yrittänyt sitä rauhoitella. -Käydään vielä pihan navetta läpi, kunhan tulee valoisaa. 

– Miksi ihmeessä niiden piti karata tuolla tavalla? Muppe ihmetteli tuhahtaen.

– Riivilöt ovat varmasti huomanneet, ettei niiden olisi kannattanut karata, emäntä koitti vielä rauhoitella Muppea. 

Valoisan tultua emäntä, Muppe ja talon koira olivat menneet taas pihalle. Riivilöille oli jätetty ruokaa terassin pöydälle, mutta siihen ei ollut koskettu. Navetassakaan ei ollut niistä mitään jälkeä. Kanalassakaan ei ollut kanojen lisäksi ketään. Pihalla heidän ollessaan lähin naapurin ukko käveli tietä pitkin heitä kohden. 

– Hei anteeksi, onko teillä tehty viime yönä jotain tihutöitä? Hän uteli ja jatkoi -Meidän pihalla on joku käynyt, pistänyt pihan uusiksi, tavaroita on heitelty sinne tänne, ja seiniin ja autoon oli piirretty mudalla. Olisin kuvitellut jonkun eläimen käyneen siellä, mutta se piirtely oli niin kummallista. Ei mikään eläin sellaista tekisi. 

Emäntä ja Muppe katsoivat toisiaan ja arvasivat hyvin mikä siellä oli käynyt riehumassa, mutta eihän he tietenkään voineet naapurin ukolle kertoa virkattujen Riivilöiden tehneen tämän. Ukkohan pitäisi heitä aivan sekopäinä. Jo se, että emäntä kulki pienen pehmopossun kanssa pitkin pihaa huhuilemassa, saisi ukon varmasti luulemaan emännän seonneen pahimman kerran. Eihän kukaan muu tiennyt talon taiasta, eikä siitä, että pehmot heräsivät valmistuttuaan eloon. Ukko kertoi heidän koirien pärähtäneen haukkumaan parikin kertaa yöllä, muttei hän ollut nähnyt pihalla ketään. Aamulla tilanne oli sitten selvinnyt heille. Emäntä oli tarjoutunut auttamaan pihan siivouksessa, lähinnä, että voisi tarkistaa näkyisikö Riivilöitä missään, mutta ukko kertoi siivonneensa jo. Muppe ja emäntä palasivat sisälle ja heidän piti miettiä uusi suunnitelma Riivilöiden kotiin hausta. Jos he nyt olivat edelleen naapurin pihalla. Emäntä ajatteli kauhulla, miten tässä kävisi ja mitä Riivilöt vielä keksisivät.

-Mamma, ethän tee enää yhtään Riivilöä lisää? Muppe pyysi anovasti emännältä.