Pehmeimpiä tarinoita

Joulukuun 2. luukku

Emäntä rakasti virkata pehmoja. Varsinkin näin joulun alla tietäen, että pehmoista tulisi pukinkonttiin tärkeä lisä, ja hänen rakkaudella tekemänsä pikkuotukset saisivat omat kodit. Oli ihana tietää, että joku rakasti hänen pehmojaan niin paljon, kun hänkin niiden tekemistä. Oli myös hauskaa odottaa, kun pehmot tulivat valmiiksi, että minkälainen kaveri sieltä tuli. Ainakin yleensä yllätys oli mieluinen. Pukki oli kyllä antanut listan mitä voisi valmistaa, mutta välillä listassa luki vain kenelle pehmo oli menossa. Silloin sai käyttää omaa mielikuvitusta ja virkata ihan mitä vaan. Näin oli käynyt nytkin. Tilauksessa oli neljä pehmoa, joiden piti olla värikkäitä ja hauskoja, neljälle 5-vuotiaalle lapselle. Eilen illalla ne olivat tulleet valmiiksi, mutta hyvin pian oli huomattu talossa, että nämä kaverit oli aikamoisia riiviöitä. Pikku emäntä olikin nimennyt kaverit RIIVILÖIKSI.

Pikku emäntä oli myös muistanut viime vuoden apina veljekset, jotka olivat aikamoisia tapauksia. Ne olivat kiivenneet verhoissa ja tehneet kaikkea tuhmaa talossa. Nämä tapaukset, nämä Riivilöt olivat kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Illalla ne olivat roikkuneet kissan hännässä, koittaneet ratsastaa koiralla ja repineet lehtiä kukista. Perhe oli niitä joutunut torumaan illan aikana todella useasti. Riivilöt myös tappelivat jatkuvasti, ne tönivät toisiaan ja huusivat toisilleen. Yöllä talossa oli herätty kauheaan rämähdykseen kun tämä neljän joukko oli uteliaina kaivelleet kaappeja ja pudottaneet astioita pitkin poikin. Vasta kun emäntä oli uhannut lukita heidät koirankoppiin yöksi, ne olivat käpertyneet nukkumaan toisiaan vasten ja lakanneet riehumasta. Näissä olisi aikamoinen koulutus edessä, jotta osaisivat käyttäytyä uusissa kodeissaan.

Muppe ei ymmärtänyt niitä ollenkaan, miten joku voisi olla noin tuhma. Nythän oli joulukin tulossa. Muppe oli kertonut niille, ettei pukki tuo lahjoja, jos he jatkuvasti tekevät tuhmuuksia. Mupen mielestä se oli hänen velvollisuutensa. Muppe oli löytänyt Riivilöt yrittämässä murtautua hänen kalenterisuklaisiin käsiksi, onneksi ajoissa ja kaikki kalenterinluukut olivat vielä koskemattomina.

Lisäksi joku niistä oli törkeästi varastanut hänen aamupalasämpylänsä, kun Muppe oli keskittynyt muualle. Huomattuaan sen kadonneen Muppe oli kuullut kovaa naurua nurkan takaa ja nähnyt yhden hännän pilkistävän ja arvannut mitä oli käynyt. Taas niitä oli toruttu, mutta ahmatit olivat vetässeet sämpylän suuhunsa niin vauhdilla, että niiden suun pielissä oli vain pikku murusia jäljellä. Muppe mietti saisikohan tontut hakemaan nämä tapaukset matkaansa jo etukäteen, jos meno oli tälläistä jouluun asti, oli hänenkin lahjojen saanti vaarassa.