Joulukuun 1. 

Sieltä se tuli taas! Joulukuu! Muistatko viime vuodelta pienen possumme Mupen? Emäntähän teki Mupen pukinkonttiin lahjaksi, mutta Muppe ei halunnutkaan lähteä. Muppe oli päättänyt pysyä emännän luona aina, ja niin oli sitten sovittu. Mupesta oli vuodessa kasvanut tarmokas ja utelias virkattu possu, jonka elämästä ei puuttunut menoa ja meininkiä. Muppe oli odottanut joulukuun alkua ja joulua jo siitä asti, kun kesä oli loppunut. Vaikka syksyssä olikin omat parhautensa. Varsinkin kun tänä vuonna oli ollut todella märkää. Märkyys taas tarkoitti kuraa ja sehän oli ihan toiseksi parasta Mupen mielestä, vaikka kurakylvyn jälkeen joutuikin aina suihkuun. Joulu tuli kuitenkin vahvana ykkösenä. Muppe oli jo kaivanut esille tonttulakkinsa ja aikoi pitää sitä koko kuukauden päässään. 

Tänä vuonna pukin kanssa oli sovittu paljon isommasta määrästä pehmoja jaettavaksi lapsille jouluna ja siihen oli pitänyt kiirettä. Emännällä oli ollut jo pari kuukautta kova pehmojen valmistus päällä ja pehmokavereita olikin jo lähtenyt aika kasa pukin luokse. Viime vuoden tonttuystävät kävivät niitä hakemassa, ihan vaan, jotta näkisivät Mupen ja perheen taas kerran. Uusia kavereita tuli kuitenkin päivittäin ja Mupen oli jo ollut vaikea pysyä perässä niistä. Eilen marraskuun lopussa viimeisetkin uudet olivat lähteneet ja Muppe oli taas jäänyt yksin taloon. No, ei tietenkään täysin yksin, koska Mupen rakas perhe asui siellä myös. 

Koska Muppe muisti viime vuoden joulun, hänen ensimmäisen joulunsa niin hyvin, hän oli jo marraskuussa kirjoittanut itselleen listan asioista, jotka pitäisi tehdä ennen joulua. Muppe oli myös tutkinut joulua ja miettinyt jo kuukauden, miten tämä joulu olisi vieläkin parempi. Perhe oli nauranut sen intoilua ja listoja, mutta Mupelle tämä oli todella tärkeää. Tonttuystävät sen sijaan olivat todella otettuja Mupen listoista, heille joulu oli yhtä tärkeää kuin Mupelle. Muppe oli myös pistänyt emännän ostamaan itselleenkin joulukalenterin. Muppe oli suuri Pipsa Possu-fani, joten oli itsestään selvää, että sellainen, sen oli oltava. 

Tänään ensimmäisenä päivänä joulukuuta oli aika kaivaa joulukoristeet kaapista. Perhe oli niitä jo aikonut kaivaa aiemmin, mutta Muppe oli ollut sitä mieltä, että se olisi tämän päivän homma. Vähän niinkuin juhlapäivä. Kello viisi aamulla perhe saikin aika herätyksen. Muppe veti kaikki valot päälle taloon ja huusi kovaan ääneen “Joulukuu!!! Joulukuu!!!”. Samalla se hyppäsi tietokoneelle ja läväytti joululaulut soimaan ja äänet täysille.

Perheen pikku emäntä pelästyi niin, että parahti ensin itkemään. Kun hän sitten ymmärsi, mistä oli kyse, alkoi hän laulamaan mukana tuttua kulkuset kulkuset- joululaulua ja pisti Mupen kanssa tanssiksi. Toiset perheenjäsenet olivat kumman ärsyyntyneitä Mupen järjestämästä aamuherätyksesta. Muppe moitti heitä ilonpilaajiksi. Muppe myös epäili, että toisilla oli nälkä, Muppe oli kuullut nälkäkiukusta. Kyllähän hänkin heräsi aina nälkäisenä, ehkä joulumieli tarttuisi toisiin aamupalan jälkeen.