Taloon oli pikkuhiljaa alkanut tulvia valoa. Lintujen kaunista laulua kuului pihalla, ja kylmä oli väistymässä. Kotona oli lämmintä ja aurinkoista. Maassa ollut lumi oli sulanut jo aikoja sitten ja nyt maa oli peittynyt kauniiseen vihreään ruohoon. Sieltä täältä nousi upeita kukkia ruohon seasta. Muppe, pikku possu, oli niin onnellinen tästä väriloistosta. Oli kuin luonto olisi herännyt henkiin. Vaikka talvi olikin ollut ihanaa aikaa, se oli myös kylmää ja pimeää.
Talvella värit olivat niin erilaiset.
Muppe näki kevättä ensi kertaa. Se oli talvella syntynyt ja oli vasta saanut nauttia yhden talven iloista. Muppe oli ollut niin surullinen ensin lumen lähdöstä, mutta mamma oli luvannut sille, että talvi tulee vielä takaisin. Välissä olisi erilaisia kausia, vuodenaikoja, joista Muppe varmasti löytäisi jotain ihanaa. Jokainen vuodenaika oli toisistaan erilainen, jokaisella oli omat piirteensä ja Suomessa vuodenaikoja oli neljä. Talvi, kevät, kesä ja syksy. Muppe oli nauranut sanalle syksy. Se kuulosti ihan hassulle. Muppe oli miettinyt, voisiko syksy olla joku herkullinen ruoka, ehkäpä jotain rapeaa. Pienelle possulle oli vaikea selittää, mihin talvi meni, eikä se oikein vieläkään ymmärtänyt. Lopuksi mamma oli selittänyt sille, että talvi meni lomalle kevään ja kesän ajaksi, ja tulee sitten syksyn myötä takaisin. Muppe oli kuvitellut mielessään, kuinka talvi oli pakannut kaiken lumen ja jään isoon säkkiin ja lähtenyt säkki olallaan johonkin. Ehkä jossain muualla on nyt kasa lunta ja jäätä , ja talvi nauttii elämästään siellä.
Lomasta Muppe oli kuullut ennenkin. Perheen lapset olivat kertoneet Mupelle siitä. Ja olihan Muppe jo joulun ajan elänyt lasten lomaillessa kouluistaan. Nyt perheessä odotettiin jo kovin kesää ja lomaa. Muppe oli joutunut pettymään, ettei joululoman tavoin, kesällä tule joulupukkia. Eikä sellaista kuin kesäpukkia ollut. Mitään sellaista ei siis ollut odotettavissa. Perheen lapset olivat puhuneet Mupelle uintiretkistä rannalle ja nyt Muppe haaveili pääsevänsä mukaan. Mupen oli vain niin vaikea odottaa, kesä kuulosti sen mielestä niin mahtavalta.
Muppe oli jo monena päivänä pyytänyt päästä aamulla ulos koiran kanssa, ja juossut pitkin ruohoa. Se tuntui niin hyvältä. Ruoho kutitti varpaita ja masua, kun siinä juoksi. Aurinkokin tuntui ihanalta pienessä kehossa, se lämmitti pientä possua ja Muppe niin toivoi voivansa paistatella siinä aina.
Muppe oli myös löytänyt kuralätäköt, joita oli muodostunut pihaan sateen jälkeen. Myös perheen koira oli ne löytänyt, eikä mamma ollut kovin tyytyväinen heidän kirmatessaan kuraisina sisälle pienen kurakylvyn jälkeen. Muppe oli oppinut, että siitä seuraa suihkureissu. Miten suihkussa käynti olikaan sen mielestä kamalaa, seistä nyt typeränä veden alla ja puhdistaa kovalla työllä hankittu kura. Kovalla työllä se tietenkin tarkoitti sitä, kuinka se pyöri kuralätäkössä, juoksi siihen onnellisena ja heitti kuraa ympäriinsä ilmaan, vain tunteakseen sen putoavan päälleen hetken päästä. Kurasuihku, se olisi ollut niin paljon parempi keksintö.
Mamma ei vaan ymmärtänyt tätä, ei vaikka Muppe yritti kuinka sitä selittää. Muppe oli jopa tehnyt kirjallisen suunnitelman ja hienon piirroksen siitä. Muppe oli suunnitellut, että kurasuihkun voisi rakentaa pihalle, siellä voisi nauttia siitä ilman, että mamma suuttuisi sotkusta. Muppe oli myös löytänyt itselleen pienen kylpyammeen ja suunnitteli, että täyttäisi sen kuralla. Mupen suruksi mamma oli kertonut, että Muppe joutuisi silti suihkuun, varsinkin, jos aikoo vielä nukkua mamman vieressä sängyssä tulevaisuudessakin. Mupen mielestä muutkin perheessä voisivat kylpeä kurassa, niin se ei olisi sotkua, sehän olisi elämäntapa! Tähän mamma oli vain nauranut, ettei ihmiset voi elää niin. Kummallista. Ihan hassuja sääntöjä ihmisillä.
Tänä aamulla Muppe meni ulos, juoksi lempilätäkölleen ja huomasi sen kadonneen. Muppe oli jo yöllä nähnyt unta, kuinka mukava kuralätäkkö oli. Kuinka ihana likainen lätäkkö kutsui sitä unessa. Pihalla oli yksi isompi kuoppa ja siinä kieriminen oli aivan parasta. Mamma oli sitä yrittänyt peitellä hiekalla ja pikkukivillä, mutta Muppe oli salaa käynyt siirtämässä kiviä pois. Ei tietenkään niin, että mamma olisi sitä huomannut. Mamma oli kertonut kuopan olevan perheen autolle vaarallinen, että sen pohja kolahti aina kuopan reunoille. Mupen onneksi sade veti sen näkyville aina.
Nyt oli ollut pari päivää ihan kuivaa ja lätäkkö oli poissa. Tai kuoppa maassa oli edelleen siinä, mutta ihana, rakas kura oli poissa. Lätäkkö oli kuiva. Muppe kauhistui ja mietti jo, oliko mamma käynyt sen siivoamassa pois yöllä salaa. Muppea harmitti niin, että sitä alkoi itkettää. Mamma huomasi Mupen kuopan vierellä ja näki järkytyksen sen kasvoilta. Mamma nosti Mupen syliinsä ja halasi sitä.
-Älä huoli, sinun lätäkkö on vaan kuivunut auringossa. Kura tulee kyllä siihen, sitten kun sataa. Joudut keksimään nyt muuta puuhaa siksi aikaa, mamma selitti sille hymyillen. Mielessään mamma oli huojentunut, ettei tänään tarvinnut kinata Mupen kanssa suihkusta.
-Eikö aurinko ja kura pidä toisistaan? Muppe kysyi hämillään. Oli outo ajatus, että kaksi asiaa mistä hän pitää niin paljon, eivät pitäisikään toisistaan.
-No, ei oikein, mamma naurahti Mupen ajatukselle. Välillä oli vaikeaa seurata pienen uteliaan possun ajatuksen kulkua. Muppe jäi miettimään vielä hetkeksi.
-Toimisiko kurasuihku auringossakin? Muppe jatkoi vielä hetken päästä ihmettelyään.
-En tiedä, sinun kurasuihku toimii varmasti ihan millä säällä vaan, niinkuin meidän kodinkin suihku, mamma sanoi vihjaillen pienelle possulle.
-Niin minä tiedän, se toimii aina. Muppe repesi nauramaan ja päätti nauttia ruohossa kutittelusta kurakylvyn sijaan.
Joka kerta Mupen juostessa kuopan ohi, se kuitenkin huusi innoissaan kuopalleen
-Kyllä vielä joku päivä sataa, odota vaan!
Niin parasta on kura!
Pehmeimpiä tarinoita 
Leave a comment