Muppe heräsi pimeästä. Meni hetki ennen kuin se tajusi mitä sen ympärillä oli. Joulukuusi ja pimeää. Se makasi nurkassa ja kiipesi kuusen alta pois. Voi ei!!! Ei! Ei! Ei! Muppe näki ympärillään kassihuoneen. Muppe ei nähnyt toisia pehmoja, mutta tämä huone oli taatusti se kassin sisällä oleva huone. Muppeen iski paniikki, se oli nukahtanut syötyään liikaa ja heräsi nyt vasta. Yhtäkkiä se tajusi, että oli jo taatusti Korvatunturilla.
Kukaan ei tiennyt Mupen olevan edes siellä. Olikohan toiset pehmot edes tietoisia sen olevan mukana. Se kipusi kassista ulos ja näki ison huoneen täynnä lahjoja. Suuret kasat erivärisiä ja näköisiä paketteja. Jostain kauempaa kuului meteliä ja laulua, mutta tässä kohtaa ei näkynyt yhtään pehmoa, eikä edes tonttuja. Muppe oli kauhuissaan, miten se voisi päästä nyt takaisin kotiin, emäntä taatusti luuli Mupen jättäneen hänet. Luulikohan emäntä sen vaihtaneen mieltään ja lähteneen sittenkin. Luuliko emäntä, että Muppe oli halunnut lähteä. Muppe pinkaisi juoksuun ja ravasi kauhuissaan ääntä kohden. Isot puiset pariovet olivat kuitenkin kiinni, eikä sillä ollut mitään toivoa avata niitä. Niiden takana kuulosti olevan juhlat. Muppe hyppi lahjakasojen päälle ja yritti löytää ikkunaa, jotain mistä pääsisi jonnekin muualle, kuin tänne. Muppe yritti myös työntää ovia auki, muttei ne liikahtaneetkaan.
Jostain kuului kellojen ääntä. Kellot soivat 11 kertaa ja ovien takaa kuului hurraa huutoja. Ovet avautuivat ja suuri joukkio tonttuja rynni huoneeseen. Muppe meinasi jäädä niiden jalkoihin. Se kaatui väistellessään tonttuja. Sisään käveli myös iso mies, jolla oli pitkä vaalea parta ja isohko maha.
-No ohhoh, mitäs sinä täällä teet? Mies kumartui ja nosti Mupen suurelle kämmenelleen.
Muppe katseli miestä ja tajusi sen olevan Joulupukki.
-Mi-minä olen eksynyt, minä haluan takaisin kotiin! Ei minun kuulu olla täällä! Muppe parahti pukille ja alkoi itkemään.
-Tulehan nyt, sinun ystäväsi ovat vielä salissa syömässä, pukki sanoi hymyillen ja lähti viemään Muppea toiseen huoneeseen. Siellä toiset pehmot olivatkin, ne söivät onnellisina Joulumuorin kattamaa pöytää ja hihkuivat ilosta nähdessään Mupen. Pöydän ääressä myös hymyili leveästi Taavetti-tonttu, se oli selvästi jo paremmassa kunnossa saatuaan lääkettä. Salissa oli ollut selvästi juhlat, pöydät olivat täynnä tyhjiä likaisia lautasia ja edelleen huoneessa soi iloinen musiikki. Kaikkialla oli niin kaunista. Lahjahuoneessa taas hälisi ja tontut valmistivat rekeä matkaan. Taikakassiin sullottiin kaikkien lahjat ja se nostettiin rekeen. Lopulta oli pehmojen aika siirtyä kassiin ja Pukin matka oli alkamassa.
Emäntä oli kotona surullisena, vaikka kaikilla oli aivan ihanaa, mutta Mupen yhtäkkinen lähtö vaivasi emäntää. Emäntä oli valmistanut puuroa miettien Mupen viime kertaa puuron kanssa ja kuinka se oli sotkenut itsensä. Herkkukaapinkin herkut odottivat sitä yhä syömättömänä. Mupesta oli muistoja kaikkialla talossa ja oli vaikeaa olla ilman sitä. Emäntä kyllä ikävöi monia muitakin, mutta Muppe oli ollut kuin pieni vauva ja sen kanssa oli sovittu sen jäävän. Se oli halunnut jäädä, mutta nyt se oli sitten lähtenyt kuitenkin. Talossa oli vieraita ja kaikilla oli hauskaa. Kaikki olivat jo syöneet mahansa täyteen ja talossa vallitsi äänekäs ilo. Joulu oli vihdoin täällä. Kotiin jääneet pehmot olivat myös tyytyväisiä ja olivat arvuutelleet ketä olisi jo uudessa kodissaan.
Mietittiin myös missä pukki juuri nyt oli matkallaan ja tulisiko pukki käymään myös heillä. Talossa lapset olivat kyllä kilttejä, ainakin pehmojen mielestä, heidän pitäisi saada paljon lahjoja. Myös Mupen kohtalo mietitytti. Emäntä oli kääntänyt koko talon ympäri ja Muppea oli etsitty kaikkialta yhdessä. Kotona se ei ainakaan ollut, eikä muuta vaihtoehtoa tainnut olla, kuin että se oli lähtenyt toisten mukaan. Olikohan Joulupukilla sittenkin joku koti sille, jos se oli kerran vaihtanut mieltään. Pehmot olivat nähneet emännän kyynelehtineen jo pari kertaa ja olevan omissa ajatuksissaan. Kaikki olivat keittiössä kun yhtäkkiä olohuoneesta kuului kellojen kilinää. Lapset juoksivat olohuoneeseen ja sinne oli ilmestynyt suuria pinoja lahjoja.
-Pukki on käynyt!! huusi pienin lapsista innoissaan.
Olohuoneen sijaan emäntä pinkaisi ulos pimeään lumisateeseen niin nopeasti kuin pystyi. Emäntä ei nähnyt ketään siellä ja pettyi. Hän oli toivonut pukin jättävän edes pienen viestin Mupesta tai jonkun tiedon missä possu oli. Emäntä seisoi ilman takkia villasukissaan siellä hetken ja kääntyi surullisena palaamaan sisään, kun huomasi ilmassa leijuvan pienen laatikon rauhallisesti alas. Pienestä laatikosta kuului hiljaista, maagista helinää. Laatikko leijui hiljalleen alemmas, kunnes oli niin alhaalla, että emäntä sai sen kiinni. Emäntä avasi laatikon ja sen sisältä pinkaisi pieni possu innoissaan emännän syliin.
-HYVÄÄ JOULUA MAMMA! Muppe kiljaisi emännälle ylpeänä. -MINÄ OLEN SINUN LAHJASI!
Pehmeimpiä tarinoita 