Tänään se päivä koitti, päivä jolloin suurin osa talon pehmoista lähtisi pukin matkaan. Talossa oli ollut kummallinen hiljaisuus aamusta asti. Perheelle ja pehmoille tuttu Elmo-tonttu oli tullut jo aamupäivällä. Sen päivän tärkein työ oli hakea pehmot, eikä sillä muita virallisia hommia ollutkaan tänään. Omasta mielestään hän oli saanut ihan parhaimman työn tähän päivään, eikä malttanut odotella Korvatunturilla päivää pidemmälle. Korvatunturilla oli muutenkin ollut kauhea hulina ja viime hetken kiire päällä. Elmo oli vähän pelännyt jonkun keksivän sille toisia hommia, niinpä se oli ottanut reen ja lähtenyt aamupalan jälkeen. Matkalla se haaveili isosta kupista kahvia, tai miksei vaikka toisestakin. Emäntä olikin keittänyt sille kahvia koko pannullisen. Emäntä pakkasi Elmolle myös mukaan pari pakettia kahvia. Pehmot olivat innoissaan, mutta haikeita myöskin, koska olisi viimeisiä hetkiä perheen kanssa. Päivä oli ollut täysi halailuja. Pehmot olivat myös yrittäneet miettiä tapoja, joilla voisivat vielä kuulla toisistaan myöhemmin. Ippo oli jo tehnyt itselleen sähköpostiosoitteen, josta häneen saisi yhteyden.
Muppe jakoi kaikille lappuja, missä luki “ADOPT ME”. Emäntä kirjoitti lappuihin heidän nimensä ja pari tietoa heistä, jotta uusi koti tietäisi, keitä he olivat. Elmo kertoi suunnitelmasta, joka heitä varten oli tehty. Korvatunturilla oli suunniteltu oma pieni laatikko jokaiselle. Pukin taikapussissa heillä olisi hyvin tilaa ja lämmintä, ja sitten kun olisi aika mennä uuteen kotiin, he voisivat kivuta omaan pieneen laatikkoonsa. Pukki veisi sitten laatikon perille oikeaan kotiin ja pehmot pääsisivät laatikosta sitten kun lahja avattiin.
Kaikista suunnitelma oli hyvä. Elmo näytti kassia, johon pehmot voisivat ennen lähtöä kiivetä. Se ei näyttänyt tarpeeksi isolta kaikille, ei todellakaan. Se oli valkoinen ja ryppyinen, ja näytti lähinnä normaalilta kangaskassilta. Siihen oli kyllä painettu pieni tonttu, kuin se vinkkaisi, että kassi oli erikoinen. Pehmot kipusivat sisään ja siellä oli mahtavan paljon tilaa. Siis todellinen taikakassi. Kassi näytti sisältä lähinnä kokonaiselta isolta huoneelta. Jokaiselle pehmolle oli laitettu sinne omalla nimellä tyyny, jossa he voisivat odottaa uuteen kotiinsa pääsyä ja vaikka levätä. Siellä oli myös iso pöytä täynnä herkkuja ja nurkkaan oli pystytetty mahtava joulukuusi koristeineen. Kassin sisällä oli ihana lämmin tunnelma ja joulukoristeita ja valoja. Kenelläkään ei taatusti olisi kurja matka tulossa. Muppekin halusi nähdä kassin sisältä ja oli tietysti päätynyt herkuttelemaan sinne nähtyään kaikki upeat jouluruuat ja leivokset.
Myöhemmin tuli aika lähteä ja emäntä auttoi jokaisen pehmonsa kassiin, suukotti ja halasi jokaista vielä. Muukin perhe oli hyvästelemässä eikä itkuilta vältytty. Muppea ei kuitenkaan näkynyt, mutta emäntä ajatteli sen olevan liian surullinen toisten lähdöstä. Muppe otti toisten lähdön raskaasti. Elmo-tonttu pisti reen liikkeelle ja niin sitä lähdettiin.
Pehmot kurkkivat kassista ulos, mutta lentäminen yläilmoissa oli niin jännittävää, että he palasivat äkkiä sisään kassiin takaisin. Muksis kyllä istahti Elmon viereen ja aikoi nauttia lentomatkasta täysin rinnoin. Muksis ei tiennyt mihin olisi katsonut, vauhti oli hurja ja nähtävää oli todella paljon. Maassa alkoi olemaan todella valkoista ja ilma kylmeni. Lopuksi Muksiskin kiipesi kassiin lämmitelemään. Muut pehmot olivat herkutelleet oikein kunnolla ja nukkuivat tyytyväisinä jokainen tyynyllään. Kille Kilpikonna oli jopa nukahtanut pöydän ääreen, se oli taatusti syönyt taas liikaa herkkuja. Sillä taisi olla jopa joulutorttu tyynynä.
Kotona perheen talossa oli hiljaista. Aivan liian hiljaista. Pienin lapsista oli jo käskenyt äitinsä virkkaamaan lisää kavereita taloon, mutta emännällä oli kiire jouluvalmisteluissa. Myöskään Muppea ei näkynyt missään. Emäntä oli kutsunut sitä, ja katsonut sen lempipaikatkin läpi, muttei se halunnut tulla esiin. Missä lienee se mököttikään. Emäntä päätti antaa sen piilotella vielä hetken. Muppea ei näkynyt kuitenkaan vielä illallakaan ja emäntä alkoi panikoida. Emäntä etsi sitä kaikkialta, muttei sitä näkynyt missään. Ei kai Muppe sittenkin päättänyt lähteä toisten mukaan. Emäntä oli aivan ihmeissään. Eikö Muppe oikeasti ollutkaan kotona piilossa. Emäntä oli tykästynyt ajatukseen, että se jäisi hänen kanssaan eikä voinut olla tuntematta surua. Miksi Muppe ei ollut edes sanonut hyvästejä?
Pehmeimpiä tarinoita 