Enää pari päivää ja jouluaatto olisi täällä. Tänään kaikki pehmot olivat jo niin innoissaan. Eilen Joulumuori oli näyttänyt heille, kenen lahjaksi menisivät. Lapset olivat kaikki olleet niin ihania! Pehmot olivat kyselleet tontuilta todella kauan tietoja lapsistaan, kunnes tontut olivat jo väsähtäneet kyselyjen määrään. Pehmojen hermostus ja jännitys hälveni, nyt kaikki tiesivät, ettei syytä hermoiluun ollut. Joulumuorin yllätys oli ollut myös emännälle mieleinen, oli ollut niin ihana nähdä, ettei pehmoja pelottanut enää. Emäntä oli kyllä arvannut, että niiden tulevat omistajat olisivat kilttejä, koska eihän tuhmat lapset lahjoja saisi.
Vain Muppe oli kieltäytynyt edes katsomasta ja vältellyt Joulumuoria loppuajan. Mupelle oli kyllä ollut oma pieni ihminen, mutta emäntä oli tehnyt toisen possun, TomTomin Mupen tilalle. TomTom oli ollut tyytyväinen nähtyään pienen Lauran. Laura oli tanskalainen, 5-vuotias ja vaalea tukkainen. Laura rakasti possuja ja oli toivonut ihan omaa elävää porsasta. Laura kuitenkin asui kerrostalossa, eikä voinut millään ottaa sinne omaa possua, niinpä pieni pehmoporsas olisi hänelle täydellinen lahja.
Aamos Apina oli lähdössä Englantiin Joe nimiselle, 6-vuotiaalle, vilkkaalle lapselle. Joe oli kyllä kiltti, mutta joutui vähän väliä vaikeuksiin, kun keksi kaikkea omasta mielestään hauskaa. Joe oli vähän yksinäinen, niinpä Aamos olisi mieleinen seura ja he tulisivat varmasti toimeen keskenään. Huh huh, Joen vanhempia, saisivat toisen ihan yhtä vilkkaan taloon, emäntä mietti itsekseen. Sieltä ei menoa puuttuisi. Ippo puolestaan saisi kodin Texasissa asuvan Michellen, 11-vuotta, luota. Michelle oli varsinainen tietokonenero ja he tulisivat varmasti toimeen keskenään. Ippo voisi oppia uusia tietokonetaitoja. Michelle oli jo vähän joutunut ongelmiinkin, kun oli hakkeroitunut koulunsa järjestelmään, mutta oli katunut tekoaan kovasti, ja se oli tärkeintä pukille. Muutamia pehmoja oli jäämässä vielä Mupen kanssa. Emäntä oli niin tyytyväinen, että oli onnistunut tekemään tarpeeksi pehmoja ja saisi pitää vielä muutaman kotona. Talossa olisi tuntunut tyhjältä ilman niitä. Tämä joulukuu oli ollut niin täynnä elämää.
Tontut ja muori olivat lähteneet iltapäivän koitteessa ja oli sovittu että tonttu nimeltään Elmo, joka oli kuskannut joulumuorinkin heille, tulisi takaisin hakemaan lähteviä pehmoja 23. päivä, juuri niin, että ehtisivät sitten pukin kyytiin. Nyt Elmo varmasti löytäisi suoraan talolle, kun oli jo siellä käynytkin. Emäntä lupasi keittää sille kahvit kun se tulisi, Elmo oli tykästynyt kahviin kovin. Korvatunturilla ei juurikaan kahvia juotu, muori jopa epäili, ettei siellä tainnut olla kahvia kuin lahjaosastolla annettavaksi. Hehän joivat kaakaota tai glögiä lähinnä. Tontut rakastivat niin makeita juomia.
Taavetti-tonttu oli lähtiessään hereillä, mutta unelias. Pienin lapsi oli käärinyt sen lämpimään peittoon matkaa varten ja kantanut Taavetin ulos rekeen.
Taavetti oli kiitellyt heitä kovin kaikesta mitä olivat sen eteen tehneet. Taavetti oli sanonut pienelle lapselle tulevansa taas ensi jouluna lasta katsomaan. Nyt kun he tiesivät sen olemassa olosta, Taavetti lupasi käydä sisällä asti ja lähettää vaikka kirjeenkin tai pari lapselle, kunhan ensin tervehtyisi kunnolla. Heidän lähtönsä oli täynnä ilon ja surun kyyneleiden, ja rakkauden täyttämä hetki. Kaikki vilkuttelivat iloisina kun iso reki lähti pihasta ja katosi sitten puiden taakse.
-Missä on Korvatunturi? Pippa kysyi emännältä kun he kävelivät sisälle taloon takaisin.
-En minä oikein tiedä, kuinka niin? emäntä vastasi Pipalle mietteliäänä.
-No kun mietin vaan, että miten ne niin nopeasti sinne pääsevät, että miten ne ehtivät sinne ja sitten huomenna takaisin noin vain? Pippa jatkoi kysymystään.
Emäntä ehti juuri avata suunsa vastaakseen, kun navetan takaa nousi suuri puinen reki ilmaan, tontut ja muori vielä vilkuttivat heille. Seuraavassa hetkessä reki ampaisi hurjalla vauhdilla ylemmäs ja kauemmas ilmaan, ja katosi näkyvistä.
Pehmeimpiä tarinoita 