Ovelta kuului kovaa pauketta, koira pärähti haukkumaan ja kaikki talossa heräsivät siihen. Emäntä katsoi kelloa, viisi aamulla. Kuka ihme siellä metelöi kuin hullu. Emäntä oli toivonut nukkuvansa aamulla edes seitsemään, olihan nyt joululoma eikä herätyskellokaan ollut päällä. Mutta ei! Emäntä nousi ylös ja käveli ovelle, mutta ennen kuin pääsi sinne asti pienin lapsista juoksi jo kauhuissaan äitinsä syliin. Lapsen perässä juoksi myös pehmot. Ovelta kuului taas kova koputus. Emäntä avasi laittoi valoja päälle ja käveli varovaisesti ovelle. Oven takana näkyi vain suuri tumma hahmo ja koira parahti räyhäämään taas.
-Se on pukki! Lapsi huusi innoissaan.
Ovelta kuului naurua, mutta nauru ei kuulostanut miehen naurulta.
-En minä sentään pukki ole, tumma hahmo sanoi naureskellen. Sisään astui vanhempi rouva sisään ja pari tonttua rouvan takana. Kummallista kyllä, koirakin hiljeni ja antoi tulijoille tilaa.
-Me eksyimme matkalla ja olemme etsineet oikeaa taloa koko yön, toinen tontuista sanoi selvästi vähän nolona. Nämä tontut olivat paljon suurempia kuin mitä talossa olevat tontut olivat.
-Teillä on täällä kuulemma meidän väkeä, rouva sanoi.
-Oletko sinä joulumuori, lapsi kysyi katsoen rouvaa ihmeissään.
-Olenhan minä. Tulin itse, kun kuulin, että pieni tonttu Taavetti on täällä huonossa kunnossa ja tarvitsee lääkettä. Joulumuori vastasi lapselle. Hän kaivoi pienen valkoisen pullon taskustaan ja heilutteli sitä ilmassa.
-Ihanaa! Pippa huusi emännän takaa ihastellen.
-Minä olen kuullut, että sinä olet pitänyt Taavetista hyvää huolta äitisi kanssa, muori sanoi ja puhui pienelle lapselle, joka oli äitinsä sylissä edelleen ihmeissään.
-Tontut nukkuvat hänen huoneessaan, emäntä kertoi ja viittasi tulijoita sisälle peremmälle.
Tiedä sitten, miten väsyneitä lapsen huoneessa nukkuneet tontut olivat, he olivat ainoita, joita oven pauke ja koiran haukunta ei ollut herättänyt. Ne tuhisivat tyytyväisinä pimeässä huoneessa. Myös Muppe makasi siellä niiden kanssa, emäntä ihmettelikin, ettei se ollut yöpalaltaan palannut emännän viereen nukkumaan. Muppe avasi silmiään ja nousi ihmeissään ylös huomattuaan, ettei huoneessa ollutkaan vain tuttuja hahmoja. Toinen muorin kanssa tulleista tontuista kävi tönäisemässä kahta muuta tonttua hereille ja ne pinkaisivat pystyyn onnessaan. Pieni Taavetti oli taas tulikuuma, eikä se herännyt niin vain.
Lapsi meni sen luo ja silitti sen poskea ja kuiskasi sille että muori oli tullut hakemaan sitä. Se ei kuitenkaan avannut silmiäänkään kunnolla. Muori laskeutui nuken pedin viereen ja katsoi pientä tonttua.
-Voi voi, sinä näytät aivan kamalalta. Muori nosti korkin lääkepullosta ja avasi tontun suuta ja kumosi lääkettä sen kurkusta alas.
-Noniin, nyt ei auta kun odottaa. Annetaan lääkettä vielä ennen kotimatkaa niin Taavetti pärjää kyllä, muori totesti. -Voisimmeko saada vaikka kahvia, ulkona oli niin kylmä, muori totesi ja mulkaisi toista sen kanssa tulleista tontuista. Se taisi olla syypää eksymiseen.
Taavetti jäi nukkumaan ja kaikki lähtivät keittiöön. Muppe oli niin haltioissaan muorista, että kipusi muorin syliin heti kun hän istui alas.
-Minulla on teille yllätys, muori sanoi pöydän ääressä pehmoille. -Tiedän, että teitä jännittää uusiin koteihin muutto ja toin pieniä videon pätkiä teidän omista lapsista nähtäväksi, niin tiedätte etukäteen kenen luokse menette. Pistimme tontut kuvaamaan lapsia teille nähtäväksi, muori kertoi.
-Voi kuinka mukavaa, emäntä sanoi. – Täällä on keskusteltukin tulevista kodeista jo useasti.
-MINÄ EN TARVITSE SELLAISTA, Muppe parkaisi ja pinkaisi emännän syliin vauhdilla.
Pehmeimpiä tarinoita 