Oletko käynyt jo kanalassa? Muppe kysyi emännältä, kun emäntä nousi ylös aamuvarhain 19. päivänä.
-En tietenkään, eihän minulla ole edes vaatteita päällä vielä, emäntä vastasi sille hämmentyneenä.
-Ajattelin vaan kun navetassa on ollut valot päällä jo yöllä. Kun olin yöpalalla näin siellä valot, Muppe selitti. Muppe oli oikein odottanut kertoa tätä emännälle ja oli noussut, kuin salama aamulla nähtyään emännän nousseen. -Kyllähän me ne pois laitettiin illalla, kun tultiin kotiin. Muistatko kun kerättiin munat ja minä olin sinun mukana? Muppe muisteli eilistä iltaa.
He olivat olleet niin myöhään liikkeellä, että Muppe oli nukahtanut matkalla kotiin ja herännyt vasta kotipihassa. Emäntä oli samantien kävellyt navettaan ja kanat olivat jo orrella rauhallisina nukkumassa. Joka ilta kerättiin loput munat ja laitettiin navetasta kaikki valot pois. Muppe oli halunnut auttaa keräämään munia ja he olivat käyneet keskustelua siitä, miten hassua oli, että kaupassa myytiin vain valkoisia munia. Kotikanojen munat olivat vihertäviä ja vaalean ruskeita.Kanoilla oli muutama paikka mihin he kävivät piilottamassa muniaan ja Mupen mielestä munien etsiminen pitkin poikin kanalaa oli hauskaa.
-Ehkä valoissa on jokin vika, emäntä totesi Mupelle vielä ja jatkoi valmistautumistaan päivää varten.
Aamuinen kaaos oli tänään äänekkäämpi kuin yleensä. Pienin lapsi oli kiukkuinen, toiset väsyneitä ja pehmoillakin oli paljon keskusteltavaa heidän retkestään. Lapsetkin olisivat halunnut kuulla kaiken ja emäntä joutui komentamaan heitä useaan otteeseen toimimaan.
Lasten kivutessa autoon odottamaan, emäntä käveli navettaan ja meni päästämään kanoja navetan puolelle aamupalalle. Ikkunasta jo näki, että sisällä todella oli valot niinkuin Muppe oli sanonut.
Kanatkin olivat jo hereillä, sisältä kuului hurja kaakatus ja kukot kiekuivat hurjina. Ne olivat selvästi närkästyneitä jostain. Emäntä ajatteli selvittävänsä valot ja tilanteen kunhan palaisi lapsia viemästä. Muppe oli taas taskukaverina mukana, sehän ei näin jännittävää juttua suostuisi jättämään välistä. Tietysti se oli vähän pelkuri ja piilotteli taskusta vilkuilen vain toinen silmä auki. Emäntä nauroi sen olevan varsinainen mestari etsivä selvittämässä kanalan mysteeriä vain toisella silmällä. Mitään erikoista ei kuitenkaan nyt näkynyt ja kanatkin tulivat ahnaasti syömään niinkuin normaalisti.
–
-Ehkä se oli pieni hiiri, kun pelästytti ne, emäntä totesi Mupelle ja he palasivat ulos. Muppe meni sisälle kotiin takaisin aamupalalleen, ja emäntä hyppäsi autoon ja ajoi pois.
Kun emäntä ajoi pihaan takaisin oli jo vähän valoisampaa. Emäntä kuuli taas kauheaa kaakatusta kanalasta ja ajatteli hiiren palanneen. Vai voisiko se olla jokin vieläkin pahempi, olisiko sisälle päässyt kettu? Emäntä nykäisi navetan oven auki nopeasti ja näki jotain punaista vilahtavan silmissään. Oliko se tonttu? Emäntä ei ollut kerennyt käydä kurkkaamassa heidän sairastavaa tonttuaan aamulla, mutta oliko se siis nyt jo jalkeilla.
-Kyllä minä sinut näin, turhaa siellä piilottelet, emäntä sanoi odottaen tutun tontun tulevan esiin. Esiin kuitenkin kömpi kaksi aivan eri tonttua.
Emäntä katsoi tonttuja hämillään.
-Me etsitään meidän ystävää, se on kadonnut, sanoi toinen pienempi. Isompi tönäisi sitä olkapäähän, kuin se olisi tehnyt jotain pahaa.
-Ahaa.. No teidän on parasta tulla sisälle, emäntä totesi ja osoitti taloa.
Pehmeimpiä tarinoita 