Tänään onkin hurja päivä. Aamulla pakattiin auto ja lähdettiin kohti Turkua. Osa pehmoista lähtivat mukaan, emäntä oli itse kysynyt heitä mukaan. Eihän heillä ollut tietoa edes mihin sitä oikeasti mentiin, mutta emäntä oli kertonut, että mennään katsomaan isoon kaupunkiin joulua. Emäntä oli menossa asioille ja pehmot saisivat nähdä lapsia ja paikkoja. Pehmoja oli tietysti liikaa eikä emäntä voinut kaikkia ottaa, mutta tänään voisi tulla osa ja toinen osa sitten toisena päivänä. Pehmot olivat onnistuneet sopimaan lähtijöistä riidoitta ja olivat niin innoissaan. Ippo, Pippa, Muppe ja Muksis possut, Aatos ja Aamos Apinat, sorsanpojat Tupu, Hupu ja Lupu, Puna Lintunen ja Kille ja Kimmi Kilpikonnat lähtisivät. Toisille otettaisiin kuvia matkasta. Ippo oli tietysti etsinyt Turun kaupungin netistä ja kuvia katsottiin jo etukäteen. Pappa Tipu rakasti historiaa ja tiesi Turun kaupungilla olevan pitkä värikäs historia. Hän oli kertonut toisille kuinka kaupunki oli ollut Suomen pääkaupunki ja sitten palanut kauheasta onnettomuudesta. Kaupunki näytti täysin erilaiselta, kuin mihin pehmot olivat tottuneet, omaan taloon keskellä metsää ja omaan rauhaan. Suurin osa heistä ei ollut muuta nähnytkään. Heidän omalla pihalla oli vain kolme matalaa rakennusta, kaupungin talot näyttivät korkeilta ja niitä oli todella paljon. Kaupungissa näytti myös olevan todella valoisaa ja ihmisiä paljon enemmän. He onnistuivat löytämään myös kuvia kesästä, ja kaikki ihastelivat kaupungin tunnelmaa kesällä.
Matka oli kummallisen pimeä, pehmot olivat ihmeissään miten emäntä uskalsi ajaa tiellä kun valoja ei ollut juurikaan. Pieni jänö yritti ylittää tien, mutta emännän hidastaessa vauhtia, se ampaisi takaisin metsään. Muuten ei ollut kuin vastaantulevia autoja ja paljon lumen peittämiä puita.
Emäntä jätti auton matkan varrelle ja sitten matkaa jatkettiin bussilla. Matka itsessään oli todella jännittävä, useampi pehmo ei ollut koskaan käynyt edes autossa, saatika bussissa. Ulkona tuntui olevan tänään enemmän pakkasta kuin viimeksi, kun pehmot ulkona olivat käyneet, mutta emäntä oli kannellut niitä taskuissaan ja kasseissaan.
Muksis oli kyllä muistuttanut emäntää vaatteista, mutta emäntä ei yksinkertaisesti ollut ehtinyt heille sellaisia tehdä ja nauroi Muksikselle, että senhän piti opetella kutomaan vaatteet itse.
Emäntä oli bussipysäkillä muistuttanut pehmoja ,etteivät pehmot normaalisti puhuneet, eivätkä voisi täällä höpötellä kovaan ääneen. Vieressä seissyt vanhempi rouva oli jo katsonut emäntää ihmeissään, kun emäntä oli kuiskutellut täyteen pakattuihin taskuihinnsa ja kassiinsa. Bussista näki kivasti ympärille ja pehmoista oli todella vaikea olla hiljaa siellä. Matka oli kuitenkin heistä aivan liian lyhyt. Emäntä lohdutti, että bussiin mentäisiin kyllä vielä myöhemmin uudestaan.
Keskustassa oli iso tori täynnä kojuja ja joulua. Kaikki ihastelivat upeaa joulutunnelmaa ulkona. Talot olivat koristeltuja ja joka puolella oli jouluvaloja. Käveltiin sisälle isoon kauppakeskukseen, jossa oli emännän ensimmäinen asia hoidettavana. Aatos ja Aamos olivat luvanneet pysyä matkalla rauhallisina ja istua emännän kassissa paikallaan, mutta kun päästiin sisälle Aatos ampaisi kassista leikkimään liukuportaisiin. Emäntä sai juuri ja juuri Aamoksen kiinni, ennenkuin sekin pääsi karkuun. Onneksi kauppakeskus oli vielä todella rauhallinen ja kukaan muu ei nähnyt sen liikkuvan. Emäntä komensi Aatoksen takaisin kassiin ja se joutui palaamaan naama nyrpeänä. Liukuportaat näyttivät niin kutsuvilta, varsinkin kun niitä oli useammat kauppakeskuksessa.
Kauppakeskuksessa myös niin paljon erinäköisiä herkkuja, ettei Muppe ja Kille tienneet miten päin olisivat. Emäntä lupasi, että jonkun herkun he voisivat käydä ostamassa kotiin mukaan, mutta pehmoille oli iskenyt valinnan vaikeus. Oli niin monta kahvilaa ja niin paljon kakkuja, pullia, viinereitä, donitsejä ja vaikka mitä ihanaa! Lopuksi ostettiin muutamasta kahvilasta jotain, kun ei pehmot osanneet päättää mikä olisi kaikille mieleen.
Isossa aulassa Muppe sen teki, alkoi kiljua innosta kuinka upeat valot siellä oli. Mupen ääni kaikui koko korkeassa aulassa ja ihmiset kääntyivät katsomaan emäntää. Emäntä joutui esittämään, että oli juuri kiljaissut ja alkoi pyörimään aulassa innostunutta esittäen. Ihmiset taisivat olla tottuneita kaiken maailman menoon, koska jatkoivat matkaansa hymyt huulillaan.
Pehmeimpiä tarinoita 