Ippo merkkasi ison ruksin joulukalenteriinsa taas ja laski 8 päivää jouluun. Ihan kohta se olisi täällä. Kaikki odottivat sitä niin paljon! Tänä aamuna näytti tonttukin jo vähän paremmalta. Se oli jopa toivonut riisipuuroa lämpimän mehunsa kanssa. Tontun kasvot olivat jo suht normaalin väriset, vain poskissa sinersi yhä. Kuumekin oli laskenut eikä se enää houraillut lahjoja pakaten unissaan. Se tuntui myös vähän iloisemmalta tänään. Se kuitenkin tiesi, että tonttujen sairastelu oli kuin vuoristorataa, tilanne voisi palata minä hetkenä hyvänsä hourailevaksi ja ties minkä väriset kasvot sitä seuraavaksi odotti.
Emäntä palasi päiväkodilta ja tuli pihaan. Sisällä oli iloinen meteli. Pehmot juttelivat iloisesti nuken sängyn ympärillä, jossa tonttu edelleen makoili.
-Joku koputti äsken ovella, Pippa kertoi emännälle.
-Joo, mut ei saatu ovea auki, Muksis harmitteli.
-Ei pihalla näkynyt ketään, ainakaan ketään ei ole siellä nyt enää, emäntä vastasi niille.
Emäntä käveli kuitenkin katsomaan ikkunoista ja varmisteli asiaa, mutta ei nähnyt mitään mikä olisi voinut käydä oven takana.
-Sinä taidat voida paremmin tänään, emäntä kysyi tontulta palatessaan niiden luo.
Tonttu nyökkäsi emännälle. Tonttu oli vähän nolona vaivasta, jota oli aiheuttanut. Se oli kuullut pehmoilta miten kamalia oli suustaan päästänyt ja miten emäntä oli hoivannut sitä. Se oli myös yhtäkkiä ymmärtänyt, että toiset tontut olivat taatusti huolissaan sen katoamisesta. Tonttu ei kuitenkaan vielä ollut kunnossa, eikä pääsisi lähtemään talosta vielä millään. Tonttu tunsi olonsa vielä todella heikoksi ja makasi mielellään vielä sängyssä. Sen päässä heitti ja silmissä pyöri kun se yritti nostaa päätään edes hetkeksi. Tonttu tunsi olonsa myös todella väsyneeksi.
-Onko mitään mitä voisin sinulle tuoda? En oikein tiedä miten sinua hoidetaan, emäntä kysyi siltä.
-Sinulla ei taida olla tonttulääkettä? Tonttu muisteli, mitä Joulumuori olisi tuonut sairastavalle tontulle.
-Ei taida olla, mitäköhän siinä on? emäntä kyseli.
-En minä vain tiedä, se on ihanaa ja todella hyvää. Tonttulääke on sellaista valkoista herkullista makeaa juomaa, tonttu haaveili selvästi mielessään jostain.
-Mitään sellaista ei taida ihmisten lääkkeissä olla, en muista, että mikään lääke olisi varsinaisesti hyvää ainakaan, emäntä totesi tontulle.
-Olisiko sinulla yhtään herkullista piparminttumakeista? Se voisi auttaa vähän? tonttu kysyi vielä.
Emäntä lähti keittiöön ja sulki oven perässään. Kille ja Muppe katsoivat toisiaan. Emäntä oli piilottanut herkkuja eri paikkaan heidän tyhjennettyään herkkukaapin liian usein ja taatusti menisi nyt kaivelemaan sieltä toisesta paikasta. Emäntä palasi kuitenkin liian nopeasti takaisin, ennen kuin he olivat ehtineet toimimaankaan herkkupiilon selvittämiseksi. Onnekkaat pehmot huomasivat kuitenkin, että emäntä oli tuonut myös heille karkkitangot.
Emäntä tiesi niin hyvin, miten niiden mieli toimi ja arvasi asiasta tulevan vääntöä, jos vain tonttu olisi saanut karamellia. Tyytyväinen tonttu söi piparminttuherkkunsa ja sulki taas silmänsä nukkuakseen. Pehmot ja emäntä lähtivät huoneesta ja jättivät sen lepäämään rauhassa.
Emäntä yritti myöhemmin tutkia mitä tonttujen lääkkeessä voisi olla, mutta mitään ihmisten tuntemaa lääkettä tai juomaa ei ollut, mikä olisi vastannut tontun kuvailua. Tontun olisi nyt paras jatkaa vain lepäämistään.
Pehmeimpiä tarinoita 