Eilinen oli kyllä niin uskomaton! Eilen aamuvarhain pimeässä pihalla oli ollut tonttu, jonka perheen koira oli jännitävän etsintähetken jälkeen napannut suuhunsa. Koira raukka oli saanut kuulla kunniansa, mutta tonttu oli heltynyt sille jo heti hetken päästä. Emäntä oli tuonut tontun sisään lämpimälle mehulle, mutta pieni tonttu parka oli alkanut pärskimään mahdottomasti sisään päästyään. Sen kasvot olivat muuttuneet lähes vihreäksi ja todettiin tontun olevan aivan kipeä. Sitten nousi kova kuume ja tonttu muuttui lähes liilaksi. Emäntä sai yhden vaikean potilaan vaivoikseen. Tonttujen sairastelu oli aivan toista luokkaa, kuin ihmisten. Mitä tontulle oli käynyt tai miten se tänne olikaan tullut, ei selvinnyt. Se nukkui koko päivän ja houri ihme juttuja kuumeissaan. Kaikki talossa olivat huolissaan pienestä tonttu raukasta. Tonttu oli hereillä ollessaan äkäinen ja huusi kaikille, jotka vain näki. Emäntä oli tehnyt sille nuken sänkyyn oman pedin ja peti oli nostettu emännän työhuoneeseen, ettei kukaan häiritsisi sitä.
Aamu talossa oli alkanut lähes normaaliin tapaansa. Tai no, jos ei lasketa sitä rauhaa, joka talossa tänään vallitsi. Kaikki olivat varovaisia, ettei saisi tontun vihaa niskoilleen, jos onnistuisi herättämään sen. Tontun kasvot olivat jo muuttuneet punaisiksi, kellertäviksi ja taas vihertäviksi. Sen kuume oli edelleen kova, eikä sen jutuista saanut selvää. Emäntä oli koittanut antaa sille särkylääkettä, mutta se tuntui vain menemään kipeämmäksi siitä. Sittemmin emäntä oli tyytynyt tarjoamaan sille vain kuumaa mehua, kun se heräili uniltaan. Utelias Muppe oli kömpinyt tontun viereen aamulla ja tontun kasvot muuttuivat hetkeksi lähes normaaleiksi. Tulikuuma tonttu oli näyttänyt hetken jopa onnelliselta nukkuessaan Mupen karvapeitteen lämmössä. Pehmot olivat käyneet katsomassa sitä pitkin päivää hiipien huoneeseen, kuin varmistaakseen että se ei ollut yhtäkkiä parantunut. Ongelmana oli, ettei emäntä oikein tiennyt edes miten tonttua kuuluisi hoitaa ja oli todennut levon olevan paras lääke tähän.
Pehmot olivat ihmeissään ja koittivat auttaa emäntää. Ippo oli etsinyt netistä tontun parantamiseen liittyviä juttuja, mutta niitä ei löytynytkään. Ei yhtään vinkkiä siitä, kuinka tonttu tulisi terveeksi. Ippo oli myös yrittänyt etsiä puhelinnumeroa Joulupukille kertoakseen, että yksi sen tontuista oli kipeänä talossa. Hän oli löytänyt kasan numeroita, mutta osasta numeroista ei vastattu ollenkaan, osasta naurettiin sille, ja osa oli väittänyt sen yrittävän huijata tai vitsailla, ennen kuin olivat lyöneet luurin korvaan. Hän oli todennut, ettei sille oikealle joulupukille tainnut olla niin helppoa soitella. Pippa oli miettinyt, josko lähettäisivät pukille kirjeen asiasta. Olivathan lahjatoiveetkin lähetetty kirjeenä. Kirjeen kuljetukseen menisi kuitenkin monta päivää eikä siitä olisi nopeaa apua tontulle.
-Ei sitä paperia, ota se vihreä ruudullinen…. Punainen rusetti… Minni on toivonut nallea eikä autoja…. tonttu mutisi surkeana unissaan. -Missä ne karkkitangot ovat… Vihreä paperi… Nalle…
-Mitä ihmettä se tekee, Muppe kysyi emännältä kuiskaten.
-Taitaa pakata lahjoja luulisin, emäntä vastasi Mupelle kuiskaten takaisin.
-Onpa omituinen. Minä en halua koskaan tulla kipeäksi, Pupuna pupu sanoi kauhuissaan.
-Toivottavasti et, vastasi emäntä ja mietti kauhuissaan, että jos tontun sairastaminen olisi tälläistä, mitä se olisi jos pehmo sairastaisi.
Pehmeimpiä tarinoita 