13. päivä joulukuuta ja 11 päivää jouluun. Ipon ruksit kalenterissa suurenivat sitä mukaa mitä lähemmäs joulua oli menty. Päivä oli jotenkin ihan liian rauhallinen. Pehmoilla oli aivan liian tylsää. Lapset olivat vielä päiväkodissa ja koulussa. Emäntä oli omissa ajatuksissaan ja siivosi, eikä ehtinyt heidän kanssaan keksiä tekemistä.
-Mennään ulos? ehdotti Muksis.
-Siellä on tosi kylmä tänään! Pippa huudahti. -Emäntä valitti pakkasesta aamulla, se jatkoi.
-Meidän piti tehdä vaatteita, Muksis muistutti toisia.
-Minulla on jo pipo, mutta se ei lämmittänyt pyöreää vatsaani, Muppe sanoi ja esitteli isoa pyöreää vatsaansa. -Voitais aina syödä jotain, Muppe ehdotti.
-Mehän syötiin jo! Muksis vastasi. -Sinä taisit syödä kahdestikin. Muksis ja muut repesivät nauramaan Mupen loputtomalle ruokahalulle.
Pehmot miettivät taas mitä keksisivät. Asiaa oli jo mietitty tovin. Joihinkin toimiinkin oli ryhdytty. Kimmi Kilpikonna ja Kille Kilpikonna olivat päättäneet siivota, mutta olivat onnistuneet tekemään vain enemmän sotkua. He olivat yrittäneet nostaa täyden roskapussin kaapista ja se oli livennyt heiltä lattialle. Roskat olivat levinneet pitkin poikin. Emäntä ei ollut kovin tyytyväinen siivotessaan heidän jälkiään.
Emäntä oli ehdottanut maalaamista tai piirtämistä. Lattialla maalausta olivat Pippa ja Muksis tehneetkin hetken aikaa, kunnes Pippa oli kaatunut maaliin ja matkalla pesulle, se oli onnistunut levittämään maalia pitkin lattioita. Emäntä joutui siivoamaan senkin, ennen kuin se olisi levinnyt pidemmälle. Lempi Valas oli halunnut tanssia ja hetken aikaa se oli ollut ihan kivaa toistenkin mielestä, mutta taas oli tullut kinaa musiikin suhteen. Emäntä oli joutunut taas keskeyttämään hommansa ja puuttumaan heidän touhuihinsa.
-Koittakaa nyt keksiä jotain tekemistä, niin ettei minun tarvitse puuttua teidän tekemisiin tai siivota jotain teidän jäljiltänne.
-Mutta meillä ei ole vaatteita ja ulkona on kylmä, Muksis selitti. Se oli ainoa, jota kylmyys ei haitannut, mutta ei halunnut yksin ulos.
-En minä ehdi nyt teille vaatteita etsimään tai tekemään, emäntä taas yritti sanoa. Ettekä te sinne yksin voi mennä peuhaamaan, ette ole turvassa siellä yksin.
-Voidaanko mennä kanalaan? Puna Lintunen kysyi.
-Ette voi mennä kanalaankaan yksin, emäntä vastasi. Puna oli kovin tykästynyt isoon kiekuvaan Matti-kukkoon. Se oli vaalea ja pörhisteli aina kanoilleen. Puna oli harmitellut, ettei ollut syntynyt kanana.
Tupu, Hupu ja Lupu olivat lukeneet Aku Ankka-lehtiä, joita löysivät lasten hyllystä. Heidän lempisarjakuviansa oli ne, joissa Akun veljenpojat Tupu, Hupu ja Lupu esiintyivät. Heidäthän oli nimetty niiden mukaan.
-Kato, noilla ankanpojillaki on paidat. Ne tarkenee varmasti ulkona! Muksis huudahti kateellisena.
-Muksis, sinä et nyt pääse ulos, emäntä huikkasi sille ja poistui paikalta toiseen huoneeseen.
Myöhemmin emäntä tajusi olevan täysin hiljaista. Pehmojen keskustelua ei enää kuulunut hänen korviinsa. Emäntä ajatteli niiden vihdoin keksineen tekemistä. Mutta yleensä, kun lapset hiljenivät täysin, se tarkoitti niiden keksineen jotain pahaa, ja se sama epäilys iski nyt emäntään. Oli taas pakko keskeyttää ja etsiä pehmot. Mutta keittiössä ei ollut ketään. Työhuoneessa ei ollut ketään. Lasten huoneissa ei ollut ketään. Vessassa eikä saunassakaan ollut ketään. Olohuoneessakaan ei näkynyt pehmoja, vain kissat nukkuivat sohvilla. Eikä makuuhuoneessa. Mihin ne oli oikein menneet?? Ulkonakaan ei näkynyt yhtään pehmoa tai muutakaan liikettä. Pehmoista ei myöskään kuulunut ääntäkään ja emäntä hätääntyi. Emäntä juoksi navettaan ja tarkisti sieltä, ei ketään sielläkään. Pannuhuoneessa eikä autotallissakaan näkynyt yhtään liikettä. Emäntä huusi pehmoja ympäriinsä juosten. Emäntä alkoi käymään kaappeja läpi. Eihän kasa pehmoja mihinkään voineet kadota noin vain. Emäntä oli etsinyt mielestään kaikkialta ja mietti mistä vielä etsisi, kun yhtäkkiä hänen takaansa kuului pientä tirskuntaa. Emäntä kääntyi ja näki pehmojen eteisessä kurkkivan häntä nurkan takaa.
-Missä ihmeessä te olette olleet? emäntä huudahti niille hätääntyneenä.
-Keksittiin uusi leikki, me on vakoiltu sinua. Juostiin sinulta piiloon aina toiseen paikkaan, Pippa selitti ja alkoi nauramaan. Toiset pehmot yhtyivät nauruun ja kovaääninen nauru raikasi koko talossa.
Pehmeimpiä tarinoita 