Emäntä kirjoitti muistilappua itselleen. Kauppalistaa tarkemmin sanottuna. Pehmot katselivat vieressä emännän ravaamista eri kaapeilla ja taas kirjoittavan ylös jotain. Kummallista touhua se oli pehmojen mielestä. Emäntä keskittyi niin listaamaan ostoksiaan, ettei huomannut Kille Kilpikonnan taas kiivenneen herkkukaapilleen. Mutta kaappi oli melkein tyhjä. Siellä ei ollut Killen mielestä yhtään herkkuja.
-Anteeksi! Missä kaikki herkut ovat, Kille tunki päätään ulos kaapin oven välista ja huusi emännälle.
-Kille, taasko sinä siellä kiipeilet? Emäntä vastasi sille närkästyneenä. Kille oli tyhjentänyt herkkukaapin niin usein jo, että emäntä oli siirtänyt herkkunsa toisaalle. Tai no, ne mitä niistä oli jäljellä.
-Missä kaikki herkut ovat??? Kille kysyi uudestaan. -Täällä on vain tuo pussi noita mustia, ne ei näytä herkulliselta. Kille osoitti vieressään olevaa pussia.
-Ne ovat kuivattuja luumuja, Kille. Ne on todella makeita. Eikä muita herkkuja taida olla enää jäljellä, kun te Mupen kanssa syötte kaiken mitä minä ostan. Suklaat, keksit ja kaikki pähkinät on syöty, ennen kuin minä itse saan niistä mitään, emäntä selitti.
-Ai, Kille vastasi pettyneenä. Kaapissahan oli aina jotain. Luumujen takana oli kyllä purkillinen hunajaa, mutta Kille oli jo aiemmin jäänyt tahmeaan purkkiin kiinni, kun oli yrittänyt saada maistiaisen siitä.
-Voisiko niitä saada tänne lisää? Se päätti kysyä rohkeasti.
-Kerään juuri kauppalistaa tässä, mitä sinä sitten haluaisit? Emäntä kysyi siltä.
Nyt muutkin pehmot kiinnostuivat keskustelusta.
-Omenoita ja banaaneja, liittyi Kimmi Kilpikonna äkkiä keskusteluun.
-Ja salaattia! ja niitä maissijuttuja, niitä kovia mitä se pieni söi maidon kanssa, Huudahti Kiila Kilpikonna.
-Ne on muroja Kiila, Kimmi selitti sille ystävällisesti.
-Taidan olla konnamaisessa pulassa teidän kanssanne, emäntä naurahti.
Muppe katsoi konnien ja emännän keskustelua ja sen mielessä oli vaikka mitä, mutta olisiko liian vaativa, jos listaisi omat herkkunsa emännälle. Muksis katsoi vierestä, kun Muppe avasi suunsa puhuakseen, mutta sulki sen sitten äkkiä. Muksis tönäisi Muppea.
-Sano nyt vaan! Se käski turhautuneena. Muksis oli puhunut Mupelle jo parikin kertaa, että Mupen pitäisi jutella emännälle, mutta jääräpäisesti Muppe piti päänsä.
-No mitäs sinä sitten? Emäntä kysyi Mupelta, koska arvasi sen haluavan myös jotain kaupasta.
Muppe tyytyi vain kääntymään pois päin, kunnes emäntä käveli sen luo ja nappasi sen syliinsä.
-Aiotko sinä oikeasti olla syömättä, senkin hassu possu?
-En, Muppe vastasi niin hiljaa, ettei sen ääntä meinannut edes kuulua.
-No mitä sitten haluat kaupasta? Emäntä jatkoi. Koska Muppe ei vastannut mitään, emäntä jatkoi sille puhumista -Kuules nyt, sinä suutuit ihan turhasta. Jos et sinä halua lähteä täältä,niin sitten jäät siihen asti, kunnes olet valmis.
Muuta ei tarvittu, Muppe alkoi kiljumaan ilosta.
-Minä en lähde ikinä mihinkään! Se hyppi ja juoksi pitkin keittiötä innoissaan, sitten röhki ja kiljui. Muut pehmot nauroivat sille.
Yhtäkkiä se pysähtyi ja juoksi emännän luo. -Mutta lähden kauppaan! Tulen mukaan ja valitsen sieltä itse mitä ostan.
Pehmeimpiä tarinoita 