-ÄITIIIIIIIII!!!! Kuului huuto ja samantien lävähti valot päälle. -Minä näin mörkön ikkunassa! Pienin lapsi paineli makuuhuoneen ovesta sisään ja kiipesi vanhempiensa väliin. Muppe mörisi sängyssä, sehän oli vasta nukahtanut uudestaan yöpalaltaan, siltä se ainakin tuntui.
Kasa pehmoja seurasi pelokkaina lapsen perässä. Lapsi oli herättänyt heidät kiljuen kauhusta mörköä, väläyttänyt huoneeseensa valot ja jättänyt kauhistuneet pehmot yksin.
-Ei mörköjä ole olemassa, emäntä koitti rauhoitella heitä.
-Eihän puhuvia pehmojakaan pitänyt olla, vastasi Ippo.
Emäntä tajusi hävinneensä ovelalle pehmolle ja nousi huokaisten sängystään.
-Mennään katsomaan sitä mörköä. Se on todennäköisesti vain puun varjo pimeässä mitä te pelkäätte,emäntä jatkoi rauhoitellen. Muppe käänsi kylkeään, se ei aikonut nousta lämpimästä sängystä minkään mörön takia.
Emäntä, lapsi ja pehmot kävelivät lapsen huoneeseen ja katselivat ulos. Siellä ei näkynyt mitään. Pihalla oli täysin pimeää, eikä edes sitä puun varjoa näkynyt.
Emäntä kurkkasi kelloa ja totesi heidän heränneen kukon laulun aikaan, eli aivan liian aikaisin täysin vapaaseen sunnuntai aamuun. No, koska sitä oltiin jo hereillä emäntä aikoi laittaa aamupalaa ja keittää kahvia ja kääntyi keittiöön. Mutta mitä keittiön ikkunassa näkyikään! Pieni punainen hiippalakki vilahti ikkunassa.
-Äiti siellä se on!!!! pieni lapsi kiljui osoittaen ikkunaa. Tuon se oli ikkunassaan nähnyt. Emäntä ehti juuri ja juuri nähdä pienen vilahduksen punaista, kunnes se katosi. Lapsi, emäntä ja pehmot pinkaisivat ikkunaan, mutta siellä ei näkynyt enää mitään. Oli aivan yhtä pimeää kun äskenkin. Emäntä kuitenkin arvasi mikä se oli.
-Se taisi olla tonttu, hän kertoi toisille.
-Minä luin niistä, ne kiertävät salaa taloissa katsomassa lapsia, kertovat pukille onko lapset kilttejä vai tuhmia. Ippo kertoi toisille.
-Niin sitä kerrotaan, emäntä jatkoi. Emäntä mietti ihmeissään oliko juuri oikeasti nähnyt pienen tontun ikkunassaan, mutta viime päivät olivat olleet niin omituisia, ettei tainnut yllättyä enää mistään ja alkoi laittamaan aamupalaa. Lapsi ja pehmot seisoivat vielä aikansa ikkunassa, koittaen vilkuilla näkyisikö tonttua vielä. He eivät kuitenkaan nähneet mitään.
Aamupala tarjoiltiin pöytään ja emäntä alkoi pukea ulkovaatteita päälleen. Muppekin kömpi pöytään. Tietysti se aamupalalle tuli, sehän eli syödäkseen, eikä edes lämmin sänky voittanut ruokaa.
-Mitä sinä teet? Ippo kysyi.
-Vien koiran ulos ja päästän kanat kanalasta navetan puolelle, emäntä vastasi sille.
-Mitä ne on? Ippo ihmetteli. Vaikka Ippo oli viisas possu, se ei koskaan ollut kuullut kanoista.
-Kanat ovat lintuja jotka antavat meille munia, emäntä tiivisti.
Ipon oli vaikea ymmärtää mistä emäntä puhui. Se oli nähnyt ikkunasta lintuja. Ne oli todella pieniä, pienempiä kuin hän. Tässä oli pakko olla jotain, mitä hän ei ymmärtänyt. Ipolla oli tuhansia kysymyksiä päässään, mutta emäntä oli selvästi lähdössä ulos nyt, eikä hänellä ollut aikaa vastailla niihin. Koirakin juoksenteli ympäriinsä ravaten. Aina kun emäntä meni ulos navettaan, hän puki päälleen ison hupullisen paidan, missä oli iso tasku edessä. Pehmot olivat nähneet, kuinka emäntä tunki sinne aina leipää ja muuta syötävää.
-Saanko tulla mukaan? Ippo huudahti loppujen lopuksi.
Emäntä myöntyi ja nosti Ipon taskuunsa.
-Olisiko siellä tilaa minullekin, Muppe huusi, se ei halunnut emännän jättävän häntä. Muppe nappasi ison palan leipää matkaansa ja hyppäsi toiselta puolelta taskua sisään. Puna Lintunen lennähti pöydältä emännän olalle ja vaati myös päästä mukaan. Sekin halusi nähdä nämä kummat linnut.
Pöydällä oli ruokavati, jonka emäntä nappasi mukaansa. Se oli se samainen vati, jonka Muppe oli useasti tyhjentänyt yön aikana salaa. Emäntä avasi oven ja käveli sitten ovesta ulos. Emäntä oli sytyttänyt pihavalon, mutta se ei juurikaan valaissut pimeässä.
Navetan edessä välähti kuitenkin toinen valo ja he astuivat ovesta sisään. Sisältä kuului hurja kaakatus ja yhtäkkiä vieläkin hurjempi kiekaisu. Emäntä laittoi valoja ja avasi vielä yhden oven. Siellä niitä sitten oli. Kasa hassun näköisiä lintuja. Linnut hyppivät emännän luo ja hän laittoi vadin lattialle. Nämä linnut olivat paljon isompia, kun Ipon ulkona näkemät. Ne juoksivat vadin luo ja alkoivat syömään. Puna katsoi niitä ihmeissään. Muppe pudotti leivän palansa vahingossa lattialle ja yksi kanoista nappasi sen suuhunsa. Muppe raukka parahti kauhusta, mutta emäntä vain höpisi kanoilleen iloisesti ja hetken päästä he palasivat ulos koiran luo.
-Se söi minun ruuat, Muppe mutisi pettyneenä taskusta emännälle, joka repesi nauramaan.
Pehmeimpiä tarinoita 