Muksis istui taas ikkunan edessä haikeana katsellen kaunista valkoista näkymää ulkona. Haikeana, koska muisteli eilistä karkureissuaan ja haikeana, koska emäntä ei taatusti päästäisi ovea unohtumaan auki enää uudestaan. Eilen emännän tultua kotiin, oli ollut sellainen hälinä ja paniikki. Emäntä oli juossut pitkin kotia etsimässä kissoja ja ollut täysin kauhuissaan tajutessaan oven jääneen auki. Emäntä oli ollut niin kauhuissaan, että oli kiljunut itselleen tovin ja soittanut puolisolleen kiljuen, kuinka ovi on rikki. Ja, että asialle pitäisi tehdä jotain.
Toiset pehmot eivät ymmärtäneet Muksista, vaan naureskelivat sille, että olisi parempi oven pysyä kiinni vaan. Ulkonahan oli kylmää. Ippo viisaana oli hiipinyt koneelle katsomaan mitä tämä kylmä valkoinen tarkoittaa. Possuilta oli jäänyt täysin huomaamatta, että joulu oli talvella ja maahan laskeutui yleensä valkeaa lunta. Jotta voisi olla lunta maassa, piti olla pakkasta ja se oli sitä kylmyyttä. Sitä koko juttua oli kyllä vaikea ymmärtää, varsinkin pienen pehmon mielessä. Pippa oli miettinyt asiaa hetken ja tajunnut, että ulos voisi mennä, jos heilläkin olisi paksut vaatteet. Ja kengät. Mutta mistä sitä pieni pehmo saisi vaatteita, tai kenkiä, sitä he eivät keksineet.
-Minä haluan sellaisen punaisen lakin, kuin sillä pukilla. Haaveili Muppe.
-Minä haluan tuollaiset tossut, ne näyttävät niin mukavilta. Kille puolestaan katseli koneen ruudulta Ipon löytämiä talvivarusteita.
-Hei katsokaa, mitkä lasit! Miettikää kuinka hyvältä ne näyttäisi minulla kun juoksen pihalla! huusi Muksis. Se oli nähnyt laskettelulasit yhdessä kuvassa. -Tai tuollaiset jalkoihini ja laskisin ihan täysiä kaikki mäet alas, se jatkoi osoittaen suksia laskettelijalla.
Kaikki nauroivat kovaan ääneen. Niiden mielestä Muksis oli ihan hassu, kun ei koskaan varonut mitään.
-Niitä kuulemma kudotaan, sanoi Ippo yhtäkkiä naurun vielä raikaessa. -Hei tyypit! Niitä vaatteita voi kuulemma tehdä itse. Se jatkoi.
Toiset hiljentyivät ja katsoivat sitä ihmeissään. Ruudulla pyöri video jossa selitettiin, miten voisi kutoa oman pipon. Naisella videolla oli kaksi pitkää tikkua ja lankaa. Pehmot katsoivat ihmeissään kuinka nainen pyöritteli lankaa tikkujen ympärille ja selitti silmukoista.
-Emäntä varmasti osaisi tehdä meille vaatteet, totesi Lempi. Toiset nyökkäilivät sille.
Pehmot olivat taas ihan unohtaneet koko emännän.
-MITÄ IHMETTÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU, kuului huudahdus heidän takaa. Pehmot jähmettyivät.
-Kuka teidät siihen toi? Puhutteko te? Mitä te teette siinä? Järkyttynyt emäntä huusi pehmoille. Hän oli tullut keittiöön ja ennen kuin pehmot olivat huomanneet edes, emäntä oli huomannut heidät tietokoneella ja kuullut heidän puhuvan. Nainen videolla selitti edelleen pipon teko-ohjeita.
-Nyt selitätte kyllä mitä täällä tapahtuu, jatkoi emäntä pehmoille ja katsoi niitä kauhistunut katse silmillään. Pehmot eivät tienneet mitä tehdä. Ippo tajusi makaavansa edelleen tietokoneen hiiren päällä ja luiskahti siltä alas.
Pippa tajusi, ettei tilanteesta pääsisi nyt enää karkuun.
-Mmo–ii…. Se sanoi emännälle, epävarmimmalla ja pienimmällä äänellä, niin hiljaa, ettei sitä meinannut kuulla ja väläytti rohkeasti ison hymyn..
Pehmeimpiä tarinoita 