On jo joulukuun neljäs päivä. Kaikki pehmot olivat pelästyneet eilistä varomattomuuttaan. Onneksi emäntä ei ollut ottanut lapsen selostusta tosissaan siitä, kuinka Kille löytyi kaapista. Eihän se sinne itsekään ollut voinut kiivetä, joten asia lähinnä oli ohitettu. Illalla yksikään pehmo ei uskaltanut liikkua ja olivat lähinnä kuiskailleet toisilleen. Yöllä Muppe juoksi yöpalalle, mutta tuli takaisin jo hetken päästä suu täynnä ruokaa ja sylissään kasa vähän kaikkea, mitä oli nopeasti löytänyt ja he olivat herkutelleet niin nopeasti, kun vain suinkin mahdollista. Nyt oli kuitenkin uusi päivä, ja uudet kujeet.
Pehmot katselivat haikeina ulos ikkunasta. Pihalla oli niin kaunista. Maa oli valkea ja kiilteli upeana, ja puut ja katot olivat koristeltuna valkealla kerroksella. Ilma näytti kyllä kylmältä, mutta pehmot halusivat sinne juoksemaan. Oven kahva oli vaan liian korkealla, eivätkä he onnistuneet avaamaan sitä. Emännän lähtiessä lasten kanssa aamulla, he olivat yrittäneet tehdä tornin, seisten toistensa päällä, mutta kaatuneet ennen kahvaa. Ovi oli myös liian liukas kiivetä. Emännän palatessa he jäivät suunnittelemaan uutta yritystä.
Muksis, joka oli vähän uhkarohkea, oli kivunnut kaikki talon ikkunat etsien, josko jokin niistä oli auki, mutta turhaan. Emäntähän vain syyttäisi koiraa tai kissoja, jos hän jäisi reissustaan kiinni. Mutta millä ihmeellä ulos pääsisi?!? Muksis suunnitteli syöksyvänsä oven avautuessa pihalle. Sitten se mietti saisiko koiraa lahjottua kantamaan hänet ulos, kerran se pääsi ovesta useasti päivässä muutenkin. Pitäisikö sille eiliselle lapselle kuitenkin paljastaa olevansa elävä ja pyytää nätisti ulos pääsyä?? Toiset lähinnä olivat luovuttaneet jo ajatuksesta ja olivat surullisia.
Muksis ei voinut kuitenkaan luovuttaa. Yhtäkkiä se kuuli kuinka emäntä puki ulkovaatteita päälleen. Nyt sen oli toimittava. Mutta miten???!!!??? Se hiipi eteisen nurkan taakse odottamaan oven avautumista. Emäntä nappasi myös avaimensa, mikä tarkoitti, että oli lähdössä autolla jonnekin. Ovi aukeni ja Muksis pinkaisi juoksuun, mutta kompastui maton kulmaan ja kaatui. Ovi pamahti kiinni ja Muksis jäi keräilemään itseään lattialta surkeana. Se pinkaisi ylös ja käveli vielä ovelle, ja näki oven jääneen auki. Emäntä ei ollut huomannut sitä, vaan kuvitteli ilmeisesti oven sulkeutuneen perässään. Mikä ihme oven saikaan jäämään auki, oli aivan paras yllätys.
-Tulkaa se on auki! Se ei mennyt kiinni kunnolla! Nopeasti, me päästään ulos! Se huusi toisille ja pinkaisi pihalle nauraen.
Toiset pehmot juoksivat hämmentyneinä sen perään ja jähmettyivät oven ulkopuolelle. Ulkona oli kylmää. Aivan jäätävän kylmää. Valkoinen maa oli kylmä ja narskui pehmojen alla. Ilma oli huurteista ja joka hönkäyksellä ilmaan lensi pieni näkyvä pilvi, kun he hengittivät ilmaa ulos.
-Minä en taida pitää tästä kylmästä, sanoi Lempi Valas vieressään seisovalle Hupulle. Se nyökkäsi vain eikä tärinältään saanut sanaa suustaan. Perheen koira oli myös tajunnut oven jääneen avoilleen ja juoksi pehmojen ohi hirveällä vauhdilla. Myös kissa kävi kurkkaamassa ovella, mutta taisi tulla samaan tulokseen kun pehmotkin ja kääntyi heti ovelta takaisin.
-Ilmankos-s-s ne pis-s-s-stäää pä-päälleen vaatt-t-t-teita kun menevät ulos-s-s-s, koitti Kille Kilpikonna sanoa täristen. Se oli saanut tarpeekseen ja päätti palata sisälle takaisin. Muut pehmot nyökkäilivät ja kääntyivät myös. Muksis oli kuitenkin kuin perheen koira. Se kirmasi pihalla, minkä pienistä jaloistaan pääsi. Se huusi ja hihkui, nauroi ja kiljui hyppiessään lumessa. Sitä ei pieni kylmyys pysäyttäisi.
Meni pitkä tovi kunnes Muksis ja perheen koira molemmat palasivat sisälle. Ovi oli edelleen auki. Muksis huomasi muut pehmot leivinuunin päällä lämmittelemässä kissan kanssa ja kiipesi itsekin sinne. Uuni oli vielä lämmin eilisestä ja siinä oli mukava makoilla.
Pehmeimpiä tarinoita 