Joulukuun kolmas päivä. Oli iltapäivä. Ippo oli laskenut 21 päivää jouluaattoon. 21 pitkää päivää, joina he aikoivat ottaa kaiken irti joulun suunnittelusta ja rakentamisesta. Tänään olikin ehditty jo vaikka ja mitä. Possut olivat innostaneet muutkin pehmot salaisiin touhuihinsa mukaan. Pehmot olivat nimittäin aamulla kuulleet, kuinka emäntä sanoi lapsilleen hoitavansa asioita tänään, ja kun tulisivat koulusta, hän ei olisi kotona niin kuin yleensä. Siitä innostuneena pehmot olivat talon hiljentyessä ottaneet kaiken irti. Tupu, Hupu ja Lupu, sorsavauvat, olivat yrittäneet järjestää leikkipainia kaikille sohvalla, mutta päätyivät painimaan keskenään, toisten nauraessa ympärillä. Kolme sorsanpoikaa painimassa yhdessä näyttää lähinnä kömpelöltä pallolta, eikä kukaan tainnut olla toista parempi.
Pippa oli keksinyt juoksukisan pitkin käytävää. Pippa tietysti oli kaikista nopein ja tiesi voittavansa muut.
Kille Kilpikonna oli kuullut Mupelta, mistä keittiöstä löytää parhaat herkut ja oli kiivennyt kaappiin syömään. Muppe itse oli löytänyt pöydältä vadin, missä oli eilisen päivän ruuan jämät ja tyhjentänyt sen tyytyväisenä mahaansa. Jostain syystä emäntä keräsi ne talteen viedäkseen ne navetan ovesta sisään. Koskaan hän ei palannut täyden vadin kanssa vaan ruuat katosivat matkalla. Pehmot olivat myös yrittäneet katsoa jotain jouluelokuvaa telkkarista, siinä kuitenkaan onnistumatta, sillä kukaan ei osannut käyttää sitä laitetta, mistä olivat nähneet telkkarin menevän päälle. Niinpä he olivat tyytyneet soittamaan joululauluja, mitä Ippo oli löytänyt netistä ja tanssineet tonttupolkan tahtiin. Vähän liiankin monesti. Se oli taatusti pehmojen lempilaulu. Pehmoilla oli niin kivaa, ettei kukaan huomannut päivän olevan jo pitkällä.
Pehmot olivat juuri kesken tonttupolkan tanssin, kun ulko-ovi yhtäkkiä kävi. Jokainen pehmo jähmettyi paikoilleen ja tonttupolkka jatkoi soimista. Eteisestä kuului koiran ravaamista ja yksi lapsista puhui sille iloisesti. Koira ja lapsi paineli pihalle ja pehmoille iski kiire. Jokainen pehmo alkoi hyppiä alas pöydältä yrittäen pyrkiä takaisin sinne mistä olivat aamulla lähteneet liikkelle. Osa juosten emännän työhuoneeseen, osa pyrkien takaisin olohuoneeseen. Valitettavasti ovi kävi taas ja koira paineli takaisin sisälle, lapsi perässään. Sitten lapsi tajusi pehmot ympäri lattiaa.
– Mitä ihmettä sä oot tehny? se kysyi koiralta. Koira juoksenteli hölmistyneenä hakemaan oman lelunsa, kuin yrittäen esittää, ettei pehmot olleet hänen jäljiltään pitkin poikin taloa. Tietenkään lapsi ei sitä ymmärtänyt.
-Äiti raivostuu sulle kun sä viet sen pehmot, lapsi sanoi koiralle tiukkana. -Sä et saa ottaa näitä, lapsi jatkoi ja alkoi keräämään pehmoja laatikkoon turvaan koiralta. Pehmot olivat juuri ja juuri välttyneet paljastumiselta. Lapsen tultua keittiöön, hän näki yhden keittiön kaapin olevan auki ja löysi Kille Kilpikonnan sieltä. Kille oli syönyt mahansa täyteen herkkuja ja nukahtanut kaappiin. Kille oli herännyt toisten juostessa paikoilleen, muttei tiennyt mitä oli tapahtunut ja ennen kuin ehti tajuamaan tilanteen, oli jo aivan liian myöhäistä.
-MITEN IHMEESSÄ SÄ OOT SIELLÄ?? kuului hämmentynyt huuto pitkin taloa.
Pehmeimpiä tarinoita 